12.5.2016

Toiminta- ja ihmislähtöinen teknologian kehittäminen sote alalla

Teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja levittäytyy työelämään. Sen taustalla ovat usein taloudelliset ja toiminnan tehokkuutta korostavat perustelut. Vähemmälle huomiolle jää pohdinta mitä sosiaalista teknologiaan liittyy ja minkälaisia sosiaalisia vaikutuksia teknologialla on työn tavoitteisiin, työntekijöihin ja asiakkaisiin. Kirjoitukseni lähtökohtana on ajatus siitä, että teknologian kehittämisessä tulee huomioida sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulma, jotta teknologia olisi kestävää. Siksi korostan tässä tekstissä kehittämisen toimintalähtöisyyttä ja niiden työntekijöiden ja asiakkaiden osallisuutta kehittämisessä, jotka arjessa käyttävät teknologiaa hyödyntäviä työvälineitä ja joiden toimintaan erilaisten laitteiden, ohjelmien ja sovellusten käyttö vaikuttaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa haasteet teknologian käyttöönottoon tulevat kansallisista strategioista, ja ohjelmista, joiden tavoitteita toteutetaan useissa eri hankkeissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että teknologia on saanut autonomisen aseman ikään kuin se toimisi irrallaan ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Tämä näkyy esim. siinä, kuinka työntekijät ja asiakkaat määrittyvät teknologian käyttäjiksi, joilla ei ole aktiivista osallisuutta teknologian suunnittelussa ja kehittämisessä. Myös teknologian vaikuttavuutta tutkittaessa korostuvat tulosten taloudelliset mittarit eikä itse työn tavoitteiden toteutuminen tai teknologian käytön vaikutus ihmisiin.

Näkökulmia toiminta- ja ihmislähtöisyyteen

Teknologiaa kehitetään ja käytetään aina tietyssä kontekstissa. Kansallisella tasolla teknologian käyttöä määritellään erilaisissa ohjelmissa, strategioissa ja normiohjauksena, organisaatioiden tasolla kansalliset tavoitteet näkyvät strategioissa ja niitä toteutetaan pääasiassa erilaisissa hankkeissa. Työntekijöiden toiminnan tasolla teknologian kehittäminen ja käyttöönotto toteutuu toimintalähtöisesti, tiettyyn historiallisesti muodostuneeseen, organisatoriseen ja sosiokulttuuriseen kontekstiin sijoittuneena. Teknologian käyttö ja sen vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa konkretisoituu työntekijöiden työssä ja työntekijöiden toteuttamana.

Teknologian kehittämisessä unohtuu usein, että ihminen on subjekti, aktiivinen toimija, joka sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kehittää, käyttää ja päättää teknologian käytöstä. Ihmisten keskinäinen toiminta ja sen taustalla oleva paikallinen konteksti ja kulttuurinen viitekehys vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa otetaan käyttöön, miten teknologiaa käytetään ja minkälaisissa työtehtävissä. Teknologian yhteydessä tulisi siten huomioida ne sosiaaliset prosessit, joissa teknologiaa kehitetään ja käytetään sekä eri tasoilla olevat sosiaaliset prosessit, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.

Teknologian käytöllä on aina sosiaalisia vaikutuksia, jotka tulisi huomioida jo silloin kun teknologiaa kehitetään.  Työntekijätasolla teknologia muuttaa työntekijöiden arvoja ja käsityksiä työstä sekä työntekijöiden yksilöllisiä käsityksiä itsestään työntekijänä. Teknologia muuttaa myös työntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta sekä olemassa olevia palveluprosesseja. Teknologia voi vaikuttaa työn tavoitteisiin sekä muihin työhön liittyviin toimintakäytäntöihin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työn vaikuttavuuden näkökulmasta, korostuu se, miten teknologian käyttö työntekijöiden työssä vaikuttaa työn tavoitteiden mukaisesti asiakkaiden hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen.

Yhteistoiminnallinen kehittäminen

Työyhteisön ulkopuolelta tuotettu teknologia käyttöönotto ei mahdollista sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ammatillisen, käytännöllisen ja kokemuksellisen tiedon hyödyntämistä eikä ota tarpeeksi huomioon työn tavoitteita eikä sitä kontekstia, jossa teknologiaa käytetään. Mikäli teknologia käytetään välineenä työssä ja sen taustalla on teknologian ammattilaisen tai organisaation käsitys siitä, mihin välinettä käytetään, ketä varten se on ja mitä sen pitäisi tuottaa, väline voi muuttaa työn luonnetta ja vaikuttavuutta merkittävästi. Tästä syystä ulkopuolelta tuotettu teknologia ei sovellu sellaisenaan työhön vaan teknologian toimintalähtöisessä kehittämisen tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheesta ne työntekijät ja asiakkaat, jotka käyttävät kehittämisen kohteena olevaa teknologiaa. Työntekijöiden ja asiakkaiden tietoa ja osaamista tarvitaan, jotta teknologia olisi sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestävää.

En näe, että toimintalähtöisessä kehittämisessä kyse olisi pelkästään työntekijöiden ja asiakkaiden osaamisesta tai resursseista osallistua kehittämiseen. Kyse on myös organisaation rakenteiden luomista mahdollisuuksista ja  kehittämiskulttuurista, jotka vaikuttavat siihen, ketä osallistamme ja minkälaisia kehittämismenetelmiä käytämme. Tutkimuksen ja etenkin vaikuttavuuden tutkimuksen liittäminen kehittämiseen tekee näkyväksi, miten teknologian käyttö tukee sosiaali- ja terveydenhuollossa työn tavoitteita ja minkälaisia vaikutuksia teknologian käytöllä on työntekijöiden työhön ja asiakkaiden hyvinvointiin.

Palaan tekstini alkuun, jossa korostan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kestävän teknologian kehittämisen lähtökohtana on sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulman. Yhteistoiminnallinen kehittäminen korostaa kokonaisvaltaisuutta sekä eri toimijoiden osallisuutta paikallisessa, toimintalähtöisessä kehittämisessä ja eri toimijoiden tiedon ja osaamisen yhdistämistä, niin että muodostuu uusia ideoita ja innovaatioita. Kehittäminen perustuu dialogiin, jossa eri toimijat ovat tasavertaisessa asemassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa eri toimijoiden sekä teknologian ammattilaisten keskinäisessä dialogissa tavoitteena on yhteisten neuvotteluiden ja sopimusten kautta tuottaa kokonaisvaltaista ja vaikuttavaa teknologiaa, joka sulautuu työntekijöiden arkeen ja vahvistaa asiakkaiden hyvinvointia ja selviytymistä erilaisissa elämäntilanteissa.


Maarit Kairala

Kirjoittaja on eSosiaalityön maisterikoulutuksen projektipäällikkö/yliopisto-opettaja, jonka tulevan väitöskirjan aiheena on vanhuspalveluiden kehittäminen sosiaalisena prosessina. Kirjoituksen taustalla olevia lähteitä voi kysyä sp osoitteesta maarit.kairala@ulapland.fi