Sosiaalityökin tarvitsee tekoälyä
Digitalisaatiolta ei voi
enää välttyä. Asioiden hoitaminen ja yhteyksien pitäminen tapahtuu yhä enemmän
verkon kautta aina laskujen maksusta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tekniikka
kehittyy niin huimaa vauhtia, ettei monikaan pysy perässä. Toisaalta meidät
imaistaan teknologiseen ulottuvuuteen huomaamattakin. Tekoäly seuraa
toimintojamme ja ehdottaa toimenpiteitä vaikkapa liikkumisen, unen saannin tai
ruokailutottumusten suhteen. Tähän riittävät älypuhelin ja vaikka googlen
seurantatoiminnot.
Tekoäly on valtaamassa
myös sosiaali- ja terveysalaa, terveydenhuolto etunenässä. Viime aikoina esiin
onkin noussut mediassa pelkoja ihmisten korvautumisella roboteilla ja huolta
jopa työpaikkojen menettämisestä. Kehittäjäylilääkäri Pirjo Mustonen [1] Keski-Suomen
sairaanhoitopiiristä toteaa blogikirjoituksessaan, ettei algoritmeja tulisi
nähdä lääkäreiden korvaajina vaan lääkäreiden ajattelukumppaneina. Hänen mukaan
on vaarallista ajatella, että kliinistä ajattelua ei tarvittaisi. Tekoäly
tulisi nähdä paremminkin kliinikon kumppanina. Esimerkiksi tulevaisuudessa
voidaan arvioida aiempaa paremmin, onko päivystykseen tullut potilas
kotiutettavissa, ja tunnistaa elämän loppuvaihe, jolloin voidaan välttyä
tarpeettomilta hoitotoimilta, Mustonen täsmentää.
Vähitellen tekoälyä on
alettu hyödyntää myös sosiaalialalla. Tekoälyn avulla voidaan tunnistaa
asiakkaissa esimerkiksi erilaisia riskitekijöitä, jotka saattavat johtaa
ongelmien kasautumiseen tai kriisiytymiseen. Tekoälyn avulla voidaan louhia
varsin suurtakin tietomassaa, jonka kahlaamisessa ihminen ei enää pärjää.
Tekoälystä voimme saada merkittävää apua esimerkiksi päätöksenteon tukemiseen,
tiedon koostamiseen ja asioiden selvittämiseen, joihin perustyössä ei ole
aikaa. Tekoäly pystyy yhdistämään eri asioita kokonaisuudeksi ja ehdottamaan
tutkittuun tietoon perustuvia menetelmiä. Toisin sanoen, voimme löytää
asiakkaan kannalta nopeammin parhaimman auttamiskeinon tekoälyn tuella.
Tutkitusti, esimerkiksi
nuoren jäädessä vaille aikuisen tukea, riski syrjäytymiseen kasvaa [2]. Mutta
miten tunnistamme sen, että nuori on vailla aikuisen tukea siten, että se voi
johtaa suurempiin ongelmiin? On nuoria, joiden elämä päällisin puolin näyttää
varsin hyvältä. Kotona on ruokaa, vanhemmat ovat hyvätuloisia ja koulumenestys
on kiitettävää ja kavereitakin löytyy. Silti nuori voi kokea ulkopuolisuuden
tunnetta ja jopa syrjäytyä. Kaikki riskitekijät eivät ole näkyvissä eivätkä
tunnistettavissa helposti ja tässä tekoäly voi olla merkittävässä roolissa.
Voimme ehkä löytää täysin uusia heikkoja signaaleja vaikka syrjäytymisriskiin
liittyvien tekijöiden tunnistamisessa tekoälyn avulla ja miettiä interventioita
ennaltaehkäisyyn oikea-aikaisesti. Näenkin, ettei tekoäly automaattisesti
syrjäytä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asiantuntijuutta vaan
syventää sitä ja toimii apurina.
Katri Ylönen
Kehittäjä/sosiaalityöntekijä
Uusi sairaala
–projekti,Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
1. Mustonen, Pirjo (2017)
Tä(h) – tarvitaanko lääkäreitä enää? KSSHP, talon blogi. 15.11.2017.
http://www.ksshp.fi/fi-FI/Sairaanhoitopiiri/Talon_blogi/Tah__tarvitaanko_laakareita_enaa(54557)
2. Aaltonen, Sanna &
Berg, Päivi (2015) Nuorten ja palveluntarjoajien kohtaamiset. Teoksessa
Aaltonen, Sanna & Berg, Päivi & Ikäheimo, Salla (toim.) Nuoret
luukulla. Kolme näkökulmaa syrjäytymiseen ja nuorten asemaan
palvelujärjestelmässä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja
160, 41–125.
