Kuvapuhelinvälitteisesti toteutuvaa sosiaalista tukea?

 

Väkivalta-, kriisi-, vanhemmuus- ja päihdeongelmiin apua kuvapuhelimella –voiko se  toimia ja mitä se tarkoittaa asiakkaan ja työntekijän kannalta?

 

 

Kuvituskuva: Pixapay

Lapin yliopiston sosiaalityön opintoihin kuuluneessa pro gradu  –tutkimuksessamme olemme haastatelleet Lapin ensi- ja turvakodin työntekijöitä heidän kokemuksistaan kuvapuhelinvälitteisestä sosiaalisesta tuesta. Aineistonkeruun toteutimme teemoitetuilla ryhmäkeskusteluilla, joihin osallistui yhteensä 15 työntekijää. Työntekijät pohtivat keskusteluissa ensi- ja turvakodin asiakkaita tietoyhteiskunnassa, kuvapuhelinta sosiaalisen tuen ja psykososiaalisen työn välineenä sekä kuvapuhelinvälitteisen työskentelyn mahdollisuuksia sosiaalialalla tuoden kriittisesti esiin siihen liittyvät rajoitteet. Aikana, jolloin lähes jokainen meistä käyttää teknologiaa arjessaan yhteydenpidon, tiedonhaun ja arjen hallinnan apuvälineenä, ovat sosiaalialan palveluiden osalta tekniset rajoitteet hämmästyttävän suuret vaikeuttaen teknologian hyödyntämistä. Tarvittavat verkkoyhteydet ja niiden vaatimaton kaupallinen arvo harvan asutuksen alueella, ovat haaste johon sosiaalityön keinoilla on vaikea vaikuttaa.

 Tutkimuksessamme lähdimme ajatuksesta, että sosiaalinen tuki on vuorovaikutuksessa syntyvää viestintää, joka auttaa hallitsemaan tilanteeseen, omaan itseen, toiseen tai vuorovaikutussuhteeseen liittyvää epävarmuutta ja vahvistaa näin käsitystä hyväksytyksi tulemisesta ja elämänhallinnasta. Ensi- ja turvakodin työssä tämä tarkoittaa psykososiaalisella työotteella tapahtuvaa yksilö- ja perhekeskeistä työtä. Kuvapuhelimen välityksellä oli toteutettu yksittäisen perheenjäsenten, perheiden, verkostojen ja ryhmien kanssa tapahtuvaa työskentelyä. Työntekijät kuvasivat kokemuksiaan kuvapuhelinvälitteisestä työstä positiivisesti, tosin merkittävänä koettiin tekniset haasteet jotka leimasivat ryhmäkeskusteluiden sisältöä.

Sosiaalialan asiakastyössä inhimillinen kohtaaminen on avain työskentelyyn. Inhimillinen kohtaaminen tarkoittaa kuulluksi tulemista, tasa-arvon kokemusta ja emotionaalista läsnäoloa. Kuvapuhelin mahdollistaa informatiivisemman kohtaamisen verrattuna tavalliseen puheluun tai vaihtoehtoisesti tekstuaalisuuteen perustuvaan verkkoauttamiseen. Välimatka ei asetu työskentelyn esteeksi kuvapuhelinvälitteisessä työssä, ja esimerkiksi verkostojen kokoaminen onnistuu usein nopeammin kuin tilanteissa, joissa edellytetään matkustamista paikkakunnalta toiselle. Koko perheen kanssa työskentely mahdollistuu kuvapuhelinvälitteisessä työssä, samalla työntekijällä on hyvä mahdollisuus vuorovaikutuksen havainnointiin ja vanhemmuuden tukemiseen sanoittamalla kuvapuhelimessa välittyviä asioita. Työntekijältä nämä kuvapuhelimen välityksellä tapahtuvat kohtaamiset vaativat osin uudenlaisia taitoja. Tekninen osaaminen ei saisi olla keskiössä, mutta työvälineeseen liittyvä epävarmuus tai verkkoyhteyksien toimimattomuus jakavat työntekijän havaintokykyä kohtaamisessa. Näihin on mahdollista kuitenkin ennalta varautua, toisaalta rohkea asenne ja ennakkoluulottomuus kartuttavat kokemuksia joiden kautta osaaminen kasvaa.

Tutkimuksessamme vahvistui käsitys siitä, että sosiaalista tukea on mahdollista toteuttaa myös teknologiavälitteisissä palveluissa. Vuorovaikutuksessa pätee toisaalta samat säännöt kuin muulloinkin, toisaalta siihen tulee jotain uutta ja lisää.  Parhaimmillaan kuvapuhelinvälitteisissä asiakaskohtaamisissa työntekijät kuvaavat välimatkan hävinneen intensiivisen kohtaamisen myötä. Olennaista sosiaalisen tuen välittymisen kannalta onkin näkemyksemme mukaan se, että yhdessä valittu työskentelymuoto on juuri tälle asiakkaalle soveltuva, ja työntekijällä on halu ja rohkeus valitun työmuodon käyttöön. Merkityksellistä työntekijöiden näkökulmasta on mahdollisuus tekniseen tukeen ja opastukseen sekä suunnitelmallinen työn kehittäminen ja vertaiskokemusten jakaminen.

Painavaa eettistä pohdintaa aiheutti myös meidän tutkimuksessa kysymys siitä, mikä on teknologiavälitteisen toiminnan ja vuorovaikutuksen ohjauksen keskinäinen suhde, mihin asiakkaita tuetaan ja mihin työmuotoihin sosiaalialalla sitoudutaan.  Saapuessamme graduprosessin viimeiseen seminaaritapaamiseen, kohtasimme käytävällä entisen ammattikorkeakoulun opettajamme.  Näin alkusyksystä hän kertoi budjettipaineista ja läsnäolo-opetuksen vähenemisestä sosiaalialan ammattikorkeakouluopetuksessa. Puuskahdus ”kun minä olen opettaja enkä mikään insinööri!” sisälsi samaa tuskaa, joka välittyi aineistonkeruutilanteissamme. Halu ja kutsumus ihmissuhdetyöhön, ja tieto muuttuvista työn toteutuksen tavoista, ei ole aina kivuton. Asiakkaat, ovatpa he opiskelijoita tai sosiaalipalveluiden käyttäjiä, ovat mielessämme ansainneet jotain parempaa ja jotain enemmän kuin arvelemme teknologiavälitteisesti pystyvämme tarjoamaan. Mitä jos näkökulma olisikin toinen? Mitä jos löytäisimme työyhteisöissämme tuen uuden opettelulle ja heittäytyisimme tämän tuen voimin innovoimaan palveluiden toteutustapaa, sisältöä ja välineitä –vaikka emme olekaan insinöörejä. Voihan olla, että insinööritkin hikoilevat tietäessään suunnittelevansa sovellusta dramaattiseksi mieltämäänsä väkivalta-, kriisi- ja päihdetyöhön. Yhteissuunnitelulla, tarvittaessa oman ammattialan tulkkeja hyödyntäen, päästään epäilemättä parhaisiin lopputuloksiin.

Katja Hautala ja Heini Raasakka

Lapin yliopisto

pro gradu –tutkimus  ” Kuvapuhelin välineenä sosiaalialan työssä -Visioverkko -hankkeen työntekijöiden kokemuksia kuvapuhelinvälitteisestä sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta”

Ketteryyttä sosiaalityöhön?

Lähde:www.pixabay.com

Ketterä on veikeä sana. Sillä tarkoitetaan Kielitoimiston sanakirjan mukaan kevyesti, nopeasti tai joustavasti liikkuvaa, sukkelaa tai vikkelää.

Organisaatioiden johtamisessa ja uudistamisessa ketteryyteen liitetään ennakkoluulottomuus, hyvä yhteishenki ja selkeä yhteinen päämäärä. Ketterissä organisaatioissa siedetään erilaisuutta ja johdetaan innostavasti.

Ketterissä työyhteisöissä tehtävänkuvat ovat joustavat ja osaamista jaetaan yli organisaatiorajojen. Ketteryys on siis myös yhteistoiminnallisuutta, jossa yhteistyö- ja verkostoitumistaidot korostuvat.

Ketteryys liittyy kiinteästi kokeilukulttuuriin, jossa kokeillaan rohkeasti uusia ideoita ennen kuin ne ehditään tappaa liialla suunnittelulla tai kattavilla riskianalyyseillä. Kokeilukulttuurissa epäonnistumiset sallitaan, ja ne otetaan yhteisinä oppimisen kokemuksina. 

Suomen hallitus on ottanut ohjelmassaan tavoitteeksi Suomen ketterän uudistamisen luottamukseen, vuorovaikutukseen ja kokeiluihin perustuvalla johtamisella. Kärkihankkeillaan hallitus lupaa muun muassa digitalisoida julkiset palvelut sekä kokeilla perustuloa osana kokeilukulttuurin käyttöönottoa (kokeilevasuomi.fi).

Sosiaalityö uudistuu nopeasti esimerkiksi digitalisaation myötä. Lainsäädäntöä on uudistettu ja perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta. Kehittämistä tarvitaan niin valtakunnallisessa kuin paikallisellakin tasolla.

Oulunkaaren kuntayhtymä palkittiin toukokuussa THL:n TERVE-SOS-palkinnolla toimintamallista, jossa kehittäminen kuuluu kaikille. Mallissa koko henkilöstön sekä myös asiakkaiden osallistuminen kehittämiseen onnistuu johdon tuella ja sallimalla erilaiset kokeilut.

Kehittäminen oman työn ohessa vaatii kuitenkin riittäviä resursseja. Henkilöstön osallistamisella kehittämiseen voidaan myös saada aikaan säästöjä. Hyvä esimerkki tästä on Sitran vuosina 2011-2013 toteuttama LATU-hanke. Hankkeen viidessä pilottikunnissa saavutettiin merkittäviä taloudellisia hyötyjä kehittämällä työelämän laatua ja toimintatapoja henkilöstön omilla innovaatioilla. 

Olisiko myös sosiaalityössä mahdollista omaksua ketteryys toimintatavaksi? Perinteisesti ketteryys on sosiaalityössä liitetty vain kolmannen sektorin toimijoihin, jotka ovat usein julkisen sektorin toimijoita joustavampia toimintatavoiltaan. Hyvä kysymys on, mikä estää ketteryyden sosiaalityön organisaatioissa julkishallinnossa? 

Ketteryys voisi tuoda sosiaalityöhän parempaa johtamista, uudistusmyönteisyyttä sekä nopeampaa reagointia asiakkaiden tarpeisiin, jopa uudenlaista palvelukulttuuria. Se voisi madaltaa verkostoyhteistyön aitoja.

Sosiaalityössä tarvitaankin rohkeutta kokeilla ja katsoa asioita toisin sekä kykyä oppia epäonnistumistenkin kautta. 



Elisa Savolainen

eSosiaalityön opiskelija, joka suoritti opintoihin kuuluvan pitkän käytännönopetusjakson Oulunkaaren kuntayhtymässä keväällä 2016 

Hyvää kesää!

eSosiaalityön mahdollisuudet -blogi jää nyt kesätauolle 31.7.2016 asti.

Kuitenkin kesän aikanakin uusia blogiteksti -ehdotuksia voi mieluusti meille lähettää, palaamme niihin heti elokuussa.

Kevät 2016 oli merkityksellinen eSosiaalityölle monin tavoin; muun muassa kaksi uutta sosiaalityötä ja teknologiaa tarkastelevaa sosiaalityön väitöskirjaa valmistui (Arja Kilpeläinen Lapin Yliopistosta ja Camilla Granholm Helsingin Yliopistosta).

Sekä yhteiskunta että ihmisten arki teknologisoituu. Toimintaympäristön muutoksessa sosiaalityö on ajan tasalla ottaessaan osaa keskusteluun sosiaalityössä sovellettavan teknologian mahdollisuuksista ja haasteista, sosiaalityön palveluiden digitalisoimisesta, sosiaalityössä tarvittavasta teknologiaosaamisesta, verkkovuorovaikutuksesta jne.

Palataan keskustelemaan heti kesälomien jälkeen - ihanaa kesää kaikille!

Toivottaa: blogitiimi

 

Millaista voisi olla ammatillinen verkkososiaalityö?

Yhteiskuntakehitys on toisaalta antanut mahdollisuuksia ja toisaalta edellyttänyt verkkoon siirtymistä, niin kansalaisilta kuin julkisilta palveluilta. Verkko ja tietotekniikka ovatkin jo tulleet osaksi myös suomalaista sosiaalityötä ja sosiaalihuoltoa. Sosiaalityön näkökulmasta on kiinnostavaa, millä tavoin ihmisläheistä työtä voidaan verkossa tehdä. Olen omassa pro gradu –tutkimuksessani yrittänyt päästä lähemmäs verkkososiaalityön ydintä, käsitetutkimuksen kautta. Tutkimuksessa on tunnistettu verkkososiaalityön ominaispiirteitä, ja tätä kautta yritetty hahmottaa millaisia ulottuvuuksia termillä verkko on sosiaalityöhön yhdistettynä.

Tutkimuksessa sovellettu käsitetutkimuksen suuntaus on ollut terminologisen sanastomäärittelyn sijaan tulkitseva. Kirjallisuuskatsauksen tarjoaman aineiston avulla verkkososiaalityö on hahmottunut niin käsitteenä kuin ilmiönä. Verkkososiaalityön käsite koostuu tutkimukseni perusteella verkkososiaalityön edellytyksistä, sen mahdollisuuksista ja verkkososiaalityön mahdollisista vaikutuksista.  Ilmiönä verkkososiaalityö puolestaan on osa postmodernin sosiaalityön kehityskulkua.

 

 

Verkkososiaalityön edellytykset on luokiteltu teknisiksi, taidollisiksi sekä ammatillisiksi ja eettisiksi edellytyksiksi. Edellytykset ovat hyvin monen tasoisia asioita ja ominaisuuksia, kuten esimerkiksi tietoteknisiä laitteita, sovelluksia ja niiden käyttötaitoja. Kaikkien vaadittujen edellytysten täyttäminen ei ole pelkästään sosiaalityön toimijoiden vaikutuspiirissä. Edellytysten aikaansaamiseksi tulee toimia sosiaalihuollon, hallinnon, tietotekniikkaa tuottavien yritysten ja sosiaalityön asiakkaiden kanssa yhteistyössä. 

Verkkososiaalityön mahdollisuudet ovat osin käytännöllisiä ja osin ideaaleja kuvauksia siitä, mitä verkko toimintaympäristönä sosiaalityössä parhaimmillaan mahdollistaa. Mahdollisuuksia on esitelty sekä sosiaalityön palveluiden ja työprosessien kehittymisen, että tiedon käytön ja vuorovaikutuksen monimuotoistumisen ja sosiaalityön profession kehittymisen näkökulmista. Palveluiden kehittymisen näkökulmasta verkko tarjoaa muun muassa helposti saavutettavia palveluja ja työprosessien tarkastelun näkökulmasta taas tukea sosiaalityön prosessien koordinointiin ja laadulliseen tarkasteluun. Tiedonvaihdon ja kommunikoinnin monimuotoistuminen liittyy pitkälti uudenlaisiin virtuaalisiin tapoihin kommunikoida ja kohdata. Sosiaalityön profession kannalta kehitysnäkymät ovat muun muassa ammatillisen tuen ja koulutuksen saralla. 

Vaikutukset on esitelty lähinnä verkkososiaalityön ikävinä seurauksina, jos esimerkiksi jokin edellytyksistä ei ole toteutunut. Vaikutukset täytyy huomioida kriittisesti verkkososiaalityötä käyttöön otettaessa ja kehittäessä. Erityinen vastuu verkkososiaalityön vaikutuksista on tietysti sosiaalityöntekijöillä. Vaikutuksia on eritelty asiakassuhteen, asiakasprosessin ja sosiaalityön ja sen työkulttuurin näkökulmasta. Asiakassuhteessa vaikutukset voivat ilmetä muun muassa kommunikaatiossa ja suhteen muodostumisessa. Asiakasprosessissa vaikutukset puolestaan voivat olla hyvin teknisluonteisia. Sosiaalityöhön ja työkulttuuriin liittyvät vaikutukset ovat osin ammatin eettisiin lähtökohtiin liittyviä tekijöitä, joiden seurauksena voidaan puhua jopa sosiaalityön teknistymisestä. 

Tulkitseva käsitetutkimus on avannut mielenkiintoisen näkökulman  verkkososiaalityön tarkasteluun. Aineiston perusteella tunnistetut ja nimetyt ominaispiirteet on pyritty koostamaan sellaiseen muotoon ja ilmaisutapaan, jolla pyritään vastaamaan kysymykseen, mitä on verkkososiaalityö. Seuraava määritys perustuu tutkimukseeni:

Verkkososiaalityö on tietotekniikkaa monipuolisesti hyödyntävää sosiaalityötä. Verkkososiaalityössä toteutuvat sosiaalityön perinteiset tehtävät. Verkko toimintaympäristönä tarjoaa kuitenkin perinteisten tehtävien hoitoon uudenlaisia välineitä ja työtapoja. Verkkososiaalityö voi mahdollistaa sosiaalityön palveluiden, työprosessien ja profession kehittymisen ja monimuotoistaa tiedon vaihtoa ja vuorovaikutusta sosiaalityössä.

Verkkososiaalityö vaatii toteutuakseen riittävät tekniset edellytykset. Verkkososiaalityö vaatii myös käyttäjiltään verkkoympäristössä toimimiseen liittyviä taitoja. Sosiaalityön perinteisten ammatillisten ja eettisten lähtökohtien toteutuminen on verkkososiaalityön ehdoton edellytys. Sosiaalityössä tiedostetaan, että verkko toimintaympäristönä voi vaikuttaa asiakassuhteen muodostumiseen, asiakasprosessin kompleksisuuteen sekä sosiaalityöhön ja työkulttuuriin. Verkkososiaalityön toteuttaminen ei tule olla itseisarvo julkistalouden paineissa, tai yhteiskunnan tietoteknisessä kehityksessä. Verkkososiaalityötä hyödynnetään sosiaalityössä ammatillisen harkinnan kautta siten, että asiakkaan asemaa, oikeutta ja valinnanvapautta kunnioitetaan. Verkkososiaalityö, kuten sosiaalityö ylipäätään, pyrkii vastaamaan muuttuviin yhteiskunnallisiin tilanteisiin ja tarpeisiin.

Tutkimuksen teon kautta olen aiempaa vakuuttuneempi siitä, että verkkososiaalityön keinoin voidaan monipuolisesti kehittää sosiaalityötä. Sosiaalityön tulee kuitenkin itse olla asiakkaidensa kanssa määrittelemässä milloin ja missä tilanteissa verkkoa voidaan hyödyntää. Kaikille ja kaikkialle verkkososiaalityö ei sovellu. Verkkososiaalityö on osa sosiaalityön profession kehitystä ja ammattikäytäntöjen uudistumista. Verkkososiaalityöllä voisi olla myös mahdollisuuksia vastata yhteiskunnallisiin sosiaalihuollon muutostarpeisiin. Verkko toimintaympäristönä voi mahdollistaa perinteiseen toimintaan ja toimintaympäristöön nähden kustannustehokkaampia työtapoja ja prosessinvaiheita, kuten yhteydenpidon asiakkaisiin, tiedottamisen ja tiedonsaannin. Myös sosiaalityön palveluiden saatavuutta ja kattavuutta on mahdollista parantaa verkon avulla. Sosiaalityön perustehtävä ja muutostarpeisiin vastaaminen eivät kuitenkaan tule toteutetuksi millään yksittäisellä sosiaalityön menetelmällä tai työskentelytavalla, joten verkkososiaalityön kehittäminen ei luonnollisesti yksistään tule ratkaisemaan sosiaalihuollolle asetettujen tavoitteiden haastavaa yhtälöä. Verkon ja tietotekniikan hyödyntämisessä on kuitenkin niin vahvaa potentiaalia, että sille tulisi löytää nykyistä laajempia mahdollisuuksia arjen sosiaalityössä.

 

Millaista verkkososiaalityö voisi Sinun mielestäsi olla?

 

Kirjoittaja:

Jonna Ritvanen

YTM, sosiaalityöntekijä

jonna.ritvanen@gmail.com

Teksti perustuu pro gradu –tutkimukseen: Mitä on verkkososiaalityö? Tulkitseva käsitetutkimus verkossa tehtävästä sosiaalityöstä. Itä-Suomen yliopisto, 2015. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta / Yhteiskuntatieteiden laitos.

http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20150955

Toiminta- ja ihmislähtöinen teknologian kehittäminen sote alalla

Teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja levittäytyy työelämään. Sen taustalla ovat usein taloudelliset ja toiminnan tehokkuutta korostavat perustelut. Vähemmälle huomiolle jää pohdinta mitä sosiaalista teknologiaan liittyy ja minkälaisia sosiaalisia vaikutuksia teknologialla on työn tavoitteisiin, työntekijöihin ja asiakkaisiin. Kirjoitukseni lähtökohtana on ajatus siitä, että teknologian kehittämisessä tulee huomioida sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulma, jotta teknologia olisi kestävää. Siksi korostan tässä tekstissä kehittämisen toimintalähtöisyyttä ja niiden työntekijöiden ja asiakkaiden osallisuutta kehittämisessä, jotka arjessa käyttävät teknologiaa hyödyntäviä työvälineitä ja joiden toimintaan erilaisten laitteiden, ohjelmien ja sovellusten käyttö vaikuttaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa haasteet teknologian käyttöönottoon tulevat kansallisista strategioista, ja ohjelmista, joiden tavoitteita toteutetaan useissa eri hankkeissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että teknologia on saanut autonomisen aseman ikään kuin se toimisi irrallaan ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Tämä näkyy esim. siinä, kuinka työntekijät ja asiakkaat määrittyvät teknologian käyttäjiksi, joilla ei ole aktiivista osallisuutta teknologian suunnittelussa ja kehittämisessä. Myös teknologian vaikuttavuutta tutkittaessa korostuvat tulosten taloudelliset mittarit eikä itse työn tavoitteiden toteutuminen tai teknologian käytön vaikutus ihmisiin.

Näkökulmia toiminta- ja ihmislähtöisyyteen

Teknologiaa kehitetään ja käytetään aina tietyssä kontekstissa. Kansallisella tasolla teknologian käyttöä määritellään erilaisissa ohjelmissa, strategioissa ja normiohjauksena, organisaatioiden tasolla kansalliset tavoitteet näkyvät strategioissa ja niitä toteutetaan pääasiassa erilaisissa hankkeissa. Työntekijöiden toiminnan tasolla teknologian kehittäminen ja käyttöönotto toteutuu toimintalähtöisesti, tiettyyn historiallisesti muodostuneeseen, organisatoriseen ja sosiokulttuuriseen kontekstiin sijoittuneena. Teknologian käyttö ja sen vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa konkretisoituu työntekijöiden työssä ja työntekijöiden toteuttamana.

Teknologian kehittämisessä unohtuu usein, että ihminen on subjekti, aktiivinen toimija, joka sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kehittää, käyttää ja päättää teknologian käytöstä. Ihmisten keskinäinen toiminta ja sen taustalla oleva paikallinen konteksti ja kulttuurinen viitekehys vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa otetaan käyttöön, miten teknologiaa käytetään ja minkälaisissa työtehtävissä. Teknologian yhteydessä tulisi siten huomioida ne sosiaaliset prosessit, joissa teknologiaa kehitetään ja käytetään sekä eri tasoilla olevat sosiaaliset prosessit, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.

Teknologian käytöllä on aina sosiaalisia vaikutuksia, jotka tulisi huomioida jo silloin kun teknologiaa kehitetään.  Työntekijätasolla teknologia muuttaa työntekijöiden arvoja ja käsityksiä työstä sekä työntekijöiden yksilöllisiä käsityksiä itsestään työntekijänä. Teknologia muuttaa myös työntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta sekä olemassa olevia palveluprosesseja. Teknologia voi vaikuttaa työn tavoitteisiin sekä muihin työhön liittyviin toimintakäytäntöihin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työn vaikuttavuuden näkökulmasta, korostuu se, miten teknologian käyttö työntekijöiden työssä vaikuttaa työn tavoitteiden mukaisesti asiakkaiden hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen.

Yhteistoiminnallinen kehittäminen

Työyhteisön ulkopuolelta tuotettu teknologia käyttöönotto ei mahdollista sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ammatillisen, käytännöllisen ja kokemuksellisen tiedon hyödyntämistä eikä ota tarpeeksi huomioon työn tavoitteita eikä sitä kontekstia, jossa teknologiaa käytetään. Mikäli teknologia käytetään välineenä työssä ja sen taustalla on teknologian ammattilaisen tai organisaation käsitys siitä, mihin välinettä käytetään, ketä varten se on ja mitä sen pitäisi tuottaa, väline voi muuttaa työn luonnetta ja vaikuttavuutta merkittävästi. Tästä syystä ulkopuolelta tuotettu teknologia ei sovellu sellaisenaan työhön vaan teknologian toimintalähtöisessä kehittämisen tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheesta ne työntekijät ja asiakkaat, jotka käyttävät kehittämisen kohteena olevaa teknologiaa. Työntekijöiden ja asiakkaiden tietoa ja osaamista tarvitaan, jotta teknologia olisi sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestävää.

En näe, että toimintalähtöisessä kehittämisessä kyse olisi pelkästään työntekijöiden ja asiakkaiden osaamisesta tai resursseista osallistua kehittämiseen. Kyse on myös organisaation rakenteiden luomista mahdollisuuksista ja  kehittämiskulttuurista, jotka vaikuttavat siihen, ketä osallistamme ja minkälaisia kehittämismenetelmiä käytämme. Tutkimuksen ja etenkin vaikuttavuuden tutkimuksen liittäminen kehittämiseen tekee näkyväksi, miten teknologian käyttö tukee sosiaali- ja terveydenhuollossa työn tavoitteita ja minkälaisia vaikutuksia teknologian käytöllä on työntekijöiden työhön ja asiakkaiden hyvinvointiin.

Palaan tekstini alkuun, jossa korostan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kestävän teknologian kehittämisen lähtökohtana on sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulman. Yhteistoiminnallinen kehittäminen korostaa kokonaisvaltaisuutta sekä eri toimijoiden osallisuutta paikallisessa, toimintalähtöisessä kehittämisessä ja eri toimijoiden tiedon ja osaamisen yhdistämistä, niin että muodostuu uusia ideoita ja innovaatioita. Kehittäminen perustuu dialogiin, jossa eri toimijat ovat tasavertaisessa asemassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa eri toimijoiden sekä teknologian ammattilaisten keskinäisessä dialogissa tavoitteena on yhteisten neuvotteluiden ja sopimusten kautta tuottaa kokonaisvaltaista ja vaikuttavaa teknologiaa, joka sulautuu työntekijöiden arkeen ja vahvistaa asiakkaiden hyvinvointia ja selviytymistä erilaisissa elämäntilanteissa.


Maarit Kairala

Kirjoittaja on eSosiaalityön maisterikoulutuksen projektipäällikkö/yliopisto-opettaja, jonka tulevan väitöskirjan aiheena on vanhuspalveluiden kehittäminen sosiaalisena prosessina. Kirjoituksen taustalla olevia lähteitä voi kysyä sp osoitteesta maarit.kairala@ulapland.fi

                                                                                        

eSosiaalityön maisterikoulutuksen verkkosivut

eSosiaalityön mahdollisuudet -blogi

Facebook-ryhmä: eSosiaalityön mahdollisuudet

Twitter: @eSosiaalityo

Teknologia, sosiaalityö ja vuorovaikutus

Vuorovaikutus on sosiaalityön peruselementti. Teknologian käyttö sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tutkimusperustaisuus ja kriittinen reflektio ovat avainasemassa. Sosiaalityössä ilmiön parista, suoraan tai välillisesti, on aiemmin tehty muutamia väitöskirjoja ([1], [2], [3], [4]). Sosiaalipsykologiassa nimenomaan verkkovuorovaikutusta on tutkittu enemmänkin (esim. [5], [6], [7], [8]). Teknologiaa tarkasteleva sosiaalitieteellinen tutkimus on lisääntymässä, kuten konkreettinen pyrkimys lisätä teknologiaa sosiaalialalla, esimerkiksi palvelujen sähköistämisen muodossa.

Sosiaalityön oppiaineessa Lapin Yliopistossa on 18.3.2016 tarkistettu Arja Kilpeläisen maaseutusosiaalityön teknologiavälitteisyyttä tarkasteleva väitöskirja [9].Tutkimuksessaan Kilpeläinen muun muassa kuvaa, kuinka maaseudun ihmisten osallisuuden toteutumisessa, sekä kylien sisäisissä että ulkoisissa suhteissa, teknologiavälitteisyyden onnistuminen on merkittävässä roolissa.

Helsingin Yliopistossa väittelee 22.4.2016 puolestaan Camilla Granholm, jonka väitöstutkimus [10] käsittelee eri näkökulmista sosiaalityön digitalisoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Granholm muodostaa tutkimuksessaan sulautuvan sosiaalityön (blended social work) käsitteen, lähi- ja verkko-opetusta yhdistävän sulautuvan oppimisen jäsennyksiä hyödyntäen.

Lapin Yliopiston toteuttamassa eSosiaalityön maisterikoulutuksessa, jossa itse toimin opettajana, sosiaalityön vuorovaikutusta tarkastellaan laaja-alaisesti, myös teknologian soveltamisen näkökulmasta. Tässä tekstissä tarkastelen teknologian ja vuorovaikutuksen suhdetta muutamien sosiaalitieteellisten väitöskirjojen tarjoaman tiedon perusteella. Lopuksi pohdin tämän tutkimustiedon antia sosiaalityössä toteutuvalle vuorovaikutukselle. 

Teknologia ja vuorovaikutus sosiaalityön tutkimuksen valossa

Asta Niskalan [1] väitöstutkimuksessa teknologinen sovellus toimi sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten yhteisen työskentelyn välineenä kehitettäessä ”meidän mallia” sosiaalityön prosessiin. Teknologisen sovelluksen avulla tapahtunut prosessin mallinnus toimi ”sekä tiedonkeruun että analysoinnin välineenä”. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuorovaikutteisessa yhteistoiminnallisessa kehittämisessä asiakkaat, työntekijät sekä tutkija. Teknologinen sovellus toimi siis vuorovaikutuksen alustana ja visualisoinnin välineenä. 

Helena Blazun [2] tarkasteli tutkimuksessaan ikäihmisten teknologiasuhteita eri maissa. Ihmiset ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa teknologian kanssa tai sen välityksellä. Näihin teknologiasuhteisiin perustuvaa teknologiaosallisuutta tutkimuksessa tarkasteltiin teknologian käyttöönottamisen, empowermentin ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta muun muassa tietotekniikkakurssi -intervention avulla. Tulosten perusteella teknologiasuhteitten vahvistamisella voidaan vähentää ikäihmisten yksinäisyyttä, mutta tässä oli merkitseviä eroja sekä maittain että sukupuolen perusteella. Tutkimuksessa korostettiin tarvetta henkilökohtaistetumpaan dialogiin ihmisen ja teknologian välisessä vuorovaikutuksessa. 

Anne Rahikan [3] tutkimuksessa tarkasteltiin millaiseksi verkkokommunikaation kuvaus rakentuu sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöitten kertomuksissa. Verkkovuorovaikutusta jäsennettiin tekstuaalisuuden, prosessin, sosiokulttuuristen tekijöitten sekä dialogin kautta, todeten teknologian sosiaalisen ulottuvuuden (auttavissa) verkkopalveluissa muodostuvan ihmisten tietoverkkojen käytöstä, vuorovaikutuksesta sekä osallistumisesta verkkoyhteisöihin. Vuorovaikutteiselle dialogille ja yhteistyölle todettiin olevan tarvetta teknologiakeskeisyyteen vaikuttamiseksi.

Jenni-Mari Räsäsen [4] tutkimuskohteena oli tietojärjestelmien yhteiskäyttö sosiaalipäivystyksessä tiedonhallinnan ja –siirron, sekä sosiaalityöntekijöitten tuottamien ”selontekojen” näkökulmasta. Tutkimuksessa todennettiin miten tietojärjestelmät muokkaavat työntekemisen, tiedontuotannon ja tiedonhallinnan tapoja sekä sitä, miten työntekijät oikeuttavat ja perustelevat tietokoneen ja tietojärjestelmien käyttöä. Teknologia vaikuttaa sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten vuorovaikutukseen monesta eri näkökulmasta.

Sosiaalipsykologinen verkkovuorovaikutustutkimus

 

Teknologia on muuttanut vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja tiedon etsimisen tapoja, totesi Mikael Wahlström [5] väitöstutkimuksessaan todeten teknologian myötä myös kommunikoinnin valtarakenteiden muuttuneen ja ehdottaen, että uusien sosiaalitieteellisten teorioitten teknologian sosiaalisten vaikutusten tutkimukseen kehittämisen sijaan tarkastelisimme ja uudelleen rakentaisimme ennemmin nykyisiä teorioita uudesta, ajantasaisesta näkökulmasta. Myös teknologiaa hyödyntävää vuorovaikutusta voidaan tutkia olemassa olevien sosiaalitieteellisten teorioitten avulla, toimintaympäristön muutos kuitenkin huomioiden.

Airi Lampinen [6] tarkasteli tutkimuksessaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten rajojen hallintaa nuorten aikuisten identiteettityössä sekä itsensä esittämisen näkökulmasta. Ihmisillä on paitsi luontainen tarve vuorovaikutukseen, myös tarve säädellä sitä kenen kanssa ja minkä verran vuorovaikutuksessa ollaan. Prosessi vaatii vuorovaikutukseen pääsemisen hallintaa, sosiaalisista suhteista neuvottelemista sekä identiteettityötä. Tutkimuksen mukaan myös sosiaalisten rajojen hallintaan liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutuksellinen yhteistyö tulisi huomioida sovelluksia suunniteltaessa ja yksityisyyden juridiikkaa pohdittaessa.

Vilma Lehtisen [7] tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten suhteiden esittämistä eri-ikäisten ihmisten näkökulmasta. Tutkimuksessa todettiin, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva sosiaalisten suhteiden esittäminen perustuu pitkälti yhteistyöhön ja jaettujen ymmärrysten muodostamiseen, jonka voi nähdä myös vastatoimintana hajaantuvalle ja globalisoituvalle sosialisaatiolle. Verkkovuorovaikutus tarjoaa paljon myös positiivisia mahdollisuuksia erilaisten käsitysten vertailulle ja yhteisyyden etsimiselle.

Suvi Uski [8] puolestaan toteaa väitöstutkimuksessaan sosiaalisen median monimutkaistaneen identiteettityölle likeisen profiilityön tekemistä, joka on kompleksisuudessaan myös uhka perinteiselle, minuuden vakaampana nähdylle kehitykselle. Hankaluuksia voi muodostua esimerkiksi pyrittäessä verkossa muodostamaan ja ylläpitämään yhtenäistä julkikuvaa itsestä erilaisille ihmisille ja verkostoille. Ihminen rakentaa sosiaalisen median ”profiiliminäänsä” vuorovaikutteisesti. Identiteetin (profiilin) hallinnan onnistuminen vaikuttaa hyvinvointiin. Uski liittää keskusteluun myös aitouden toteuttamisen haasteet verkkovuorovaikutuksessa.

Teknologian mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa

Teknologia mahdollistaa sekä uusien ja uudenlaisten vuorovaikutussuhteitten luomisen että entisten ylläpitämisen, myös sosiaalityössä. Teknologian avulla voidaan monipuolistaa sosiaalityöntekijöiden, palvelujärjestelmän sekä kansalaisasiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Dialogi voi olla parhaimmillaan kohtaava ja tasavertainen, mutta sosiaalityössä aina työntekijöitten asiantuntijavaltaa sisältävä, mikä kuitenkaan ei sinänsä ole este dialogille [3]. Aito mahdollisuus valita teknologiavälitteisiä vuorovaikutuksen tapoja voi lisätä asiakkaiden koettua valinnanvapautta ja valtaa. Teknologian lisääntyminen tuottaa kuitenkin myös uusia haasteita sosiaalityön vuorovaikutukselle.

Jo organisaation tyyli viestiä vaikuttaa siihen, millaiseksi verkkovuorovaikutus rakentuu [3]. Myös epätasaiset vallan elementit vuorovaikutuksessa, sekä asiakkaan tosiasialliset mahdollisuudet sosiaalisten rajojensa muodostamiseksi, ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi on osattava tunnistaa. Sosiaalityötä verkossa tehtäessä päävastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta on työntekijällä. Kohtaamisilla ja niissä tapahtuvilla yhteisyyden luomisilla on erityinen merkitys vuorovaikutuksen rakentumiselle tai rakentumattomuudelle. Sosiaalityön kohtaamisissa luottamus korostuu. Airi Lampinen onkin pohtinut teknologisoituvaa vuorovaikutusta myös luottamuksen näkökulmasta. Myös Arja Kilpeläinen [9] viittaa tuoreessa väitöskirjassaan luottamuksen merkitykseen työskenneltäessä ja oltaessa vuorovaikutuksessa verkkovälitteisesti.

Teknologia mahdollistaa uudella tavalla yhteistyötä ja yhteisyyden luomista [7]. Nämä mahdollisuudet ovat resurssi sekä sosiaalityön ja asiakkaiden vuorovaikutukselle että kansalaisten keskinäisen vuorovaikutuksen kautta tapahtuvalle sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiselle. Sosiaalityöhön tarvitaankin lisää verkkovuorovaikutusosaamista sekä teknologiaosaamiseen liittyvää erilaisten teknologiasuhteitten tunnistamista ja niiden huomioimista. Tutkimusperustaisuus liittyy vahvasti em. osaamisalueitten vahvistamiseen.

Teknologian käyttö luo vuorovaikutukselle omat erityispiirteensä. Tietokoneen, tietojärjestelmien ja mobiililaitteiden käyttöä saatetaan myös joutua perustelemaan sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa [4]. Sosiaalipalveluissa asioiminen muodostaa omanlaisensa kontekstuaaliset mahdollisuudet ja rajat vuorovaikutukselle. Asta Niskala [1] kuvaa teknologisen sovelluksen avulla tehtyä sosiaalityön asiakasprosessin mallinnusta ”kietoutuviksi kohtaamisiksi joissa vallan ja vuorovaikutuksen kautta rakentuvat muutokseen pyrkivät tilanteittaiset päätöksentekoprosessit”. Teknologia ei ole neutraali vuorovaikutuksen väline, mutta mahdollisimman vahvan demokratian kautta voidaan mahdollistaa uusia vuorovaikutusavauksia. 

Anne Rahikan mukaan verkkovuorovaikutuksen voi nähdä äärimmillään etäisenä ja professionaalisena tai toisaalta empaattisena ja persoonallisena. Suljetulla dialogilla Rahikka [3] tarkoittaa puolestaan tilannetta, jossa verkkopalvelussa kysytään jotakin yksittäistä asiaa, avointa dialogia mahdollistaessa laajempien, omaa elämää avaavien viestien. Tutkimuksissa on tähän mennessä tarkasteltu lähinnä tekstuaalista vuorovaikutusta. Tarvitaankin kipeästi tutkimustietoa videoneuvottelun hyödyntämismahdollisuuksista erilaisissa sosiaalityön vuorovaikutuksellisissa käytännöissä.

Teknologian soveltamisessa sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa on paljon mahdollisuuksia, mutta se asettaa haasteita vuorovaikutusosaamiselle. Toiminta on eettisesti vahvaa vain, mikäli riittävä osaaminen sosiaalityön näkökulmasta toteutuu. Kehittyvä teknologia sekä mahdollistaa ja monipuolistaa, että monimutkaistaa vuorovaikutusta. Tutkimustietoa hyödyntävä kehittäminen kulkee oikeaan suuntaan, mikäli tarkastelemme sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa sovellettavaa teknologiaa ensisijaisesti suhteessa sosiaalityön tavoitteisiin ja tehtäviin.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö
www.ulapland.fi/esosiaalityo
esosiaalityo.blogspot.fi
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Niskala Asta 2008. Salatusta suhteesta kahden kimppaan. Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 150. Rovaniemi. http://www.ulapland.fi/includes/loader.aspx?id=60115716-5c44-4c83-bce2-e462b495e291

[2] Blazun Helena 2013. Elderly people's quality of life with information and communication technology (ICT): toward a model of adaptation to ICT in old age. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 59. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1164-3/urn_isbn_978-952-61-1164-3.pdf

[3] Rahikka Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf?sequence

[4] Räsänen Jenni-Mari 2014. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press. Tampere. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9447-5

[5] Wahlström Mikael 2012. The digitalization of social representations. The influence if the evolution of communication technology of the development of shared ideas. Department of social research. University of Helsinki. Helsinki. https://www.doria.fi/handle/10024/96886

[6] Lampinen Airi 2014. Interpersonal boundary regulation in the context of social network services. Publications of the department of Social research 2014:1. Helsingin Yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42272/dissertation_lampinen.pdf?sequence=1

[7] Lehtinen Vilma 2014. Creating shared understandings of interpersonal relationships in online settings. Publications of the department of Social research 2014:11. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45359/Lehtinen_vaitoskirja.pdf?sequence=1

[8] Uski Suvi 2015. Profile work for authenticity – Self presentations in social network services. Publications of the department of Social research 2015:18. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157971/profilew.pdf?sequence=1


[9] Kilpeläinen Arja 2016. Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa: tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön. Acta Universitatis Lapponiensis 316. Lapin Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-879-4


[10] Granholm Camilla 2016. Social work in digital transfer. Blending services for the next generation. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdfhttp://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Kuvituskuvat: www.pixabay.com

Robotit tulevat hoitotyöhön

Sain hienon mahdollisuuden päästä tutustumaan japanilaiseen vanhainkotiin ja nähdä, miten siellä hyödynnetään robotiikkaa vanhustyössä. Hoitajat pystyivät pukemaan päälleen robottituen, joka antoi heille apua asiakkaiden siirtoihin ja tuki hoitajan vartaloa virheasentojen välttämiseksi. Asiakkaista Hanako-mummu silitteli tyytyväisenä Paro-robottihyljettä. Paro kujerteli takaisin, värisi ja katsoi Hanakoa suurilla silmillään, niitä välillä räpäytellen. Levottomat ja ahdistuneet ikäihmiset rauhoittuvat interaktiivisen hylkeen hoitamisen seurauksena. Kehittäjät ovat antaneet tuotteelle hylkeen muodon, koska kissa tai koira voi herättää negatiivisia tunteita, kun taas puolestaan hylje on kaikille suhteellisen neutraali käsite.

Palro-robotti seisoi pöydällä, jonka ääreen oli kokoontunut neljä mummua. Palro on noin 40 senttimetriä korkea robotti, joka muistuttaa ulkoisesti hieman astronauttia. Palro laulaa ja juttelee mmuun muassa kertoen päivän uutisia ja sään. Palro pelautti mummuilla lippujumppaa. Osallistujilla, Palro mukaan lukien, oli punainen lippu oikeassa kädessä, valkoinen vasemmassa. Palro jumppautti: ”Nosta liput ylös, laske punainen lippu alas, älä laske valkeaa lippua…” jatkaen tähän tyyliin minuutteja. Osallistujat nauttivat Palron seurasta sekä jumpasta: he saivat hyvää kognitioharjoitusta selviytyen siitä loistavasti.

Tutustuin myös Japanin suosituimpaan robottiin Pepperiin, joka on toiminnallisuuksiltaan monipuolisempi sekä myös suurikokoisempi kuin Palro. Pepper on enemmän ihmisvartaloinen ja sillä on suuri näyttötaulu rinnassaan. Erikoisin robotti ehkä kuitenkin oli vuodepotilaille tarkoitettu vaippa-apu, joka imi vuodepotilaan vaippaan tulevat tavarat ja nesteet letkuja pitkin säiliöön pesten myös paikkoja. Pesemisestä puheen ollen, Japani on siisti maa. Näimme ikkunanpesurobotin ja robotti-imurin sekä tietysti Toto-wc:n, joka on pesevä ja musiikkia soittava wc-istuin. Hienoimmissa versioissa oli jopa istuinosan lämmitys. Totoja on lähes kaikissa yleisissä tiloissa: hotelleissa, ravintoloissa, lentokentällä. Totoa löytyy noin puolesta yksityiskodeista.

Oulun kaupungin hyvinvointipalvelut on mukana OuluHealth Labs-kokonaisuudessa, joka tarjoaa yrityksille mahdollisuuden testata ja pilotoida tuotteitaan aidossa käyttöympäristössä aitojen käyttäjien toimesta. Japanilaiset yritykset voivat tulevaisuudessa hyvinkin hyödyntää OuluHealth Labsin tarjoamaa palvelua tuotekehityksessään tai suunnatessaan Oulun kautta Euroopan markkinoille. Hoitotyökin hyötyy testauksesta saaden tietoa ja kokemusta uusista tuotteista ja menetelmistä, myös mahdollisia hankintoja silmällä pitäen. Silver-hankkeessa on tuettu Euroopan robottiteollisuuden kehitystä. Huhtikuussa kolmen ikäihmisen kotiin Oulussa tulee LEA-robottirollaattori, joka muun muassa auttaa ikäihmistä liikkumisessa, noutaa esineitä ja mahdollistaa viriketoimintaa tabletin avulla tai jopa tanssipartnerin ominaisuudessa.

Robotit tulevat ja se on hyvä asia. Robotit eivät vie ihmisen tarvetta hoitotyöstä minnekään. Nähdään robotit hoitotyötä tukevina apuvälineinä ja otetaan ne mielenkiinnolla vastaan.

Jaana Kokko
teknologia-asiantuntija
Oulun kaupunki