Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa – eSosiaalityön mahdollisuudet

Tarvetta ilmiön haltuunotolle on koska…

Palveluja digitalisoidaan perustuen sekä kansainvälisiin että kansallisiin strategioihin ([1],[ 2]). Kehitys liittyy sekä yhdenvertaisuuden, valinnan vapauden ja toimijuuksien vahvistamiseen että toimintojen taloudellistamiseen ja tehostamiseen.  Ilmiöllä on lisäksi tiivis yhteys kestävään kehitykseen ([3]) sekä käynnissä olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliseen muutokseen. 

 

Sosiaalityön näkökulmasta muutosprosessit toteutuvat sosiaalityön ja muitten toimijoitten välisissä suhteissa, yhteisissä sosiaalisissa prosesseissa ([4],[5]). eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen projektipäällikkö Maarit Kairala totesikin aiemmin omassa blogitekstissään nimenomaan monialaisella ja verkostomaisella yhteistyöllä voitavan parhaiten vahvistaa teknologian ihmiskeskeistä ja kokonaisvaltaista, kestävää kehitystä. 

Sosiaalityön käytännöissä on vähitellen ryhdytty soveltamaan teknologiaa sosiaalisten verkkoyhteisöjen, tekstiviestien, älypuhelinsovellusten, verkkopalvelujen, videopuhelujen, chatin, sähköisen itseavun sekä ohjauksen ja neuvonnan avulla ([4], [6]). THL:n alkuvuodesta järjestämässä StePS –seminaarissa todettiin Suomen olevan sosiaalihuollon sähköisten palvelujen kehittämisessä jopa edelläkävijä. Palvelujen laajamittaisempi käyttö ei kuitenkaan vielä toteudu.  

Sosiaalityössä teknologiaa ei käytetä itse tarkoituksena, vaan sosiaalityön tavoitteiden ja tehtävien toteuttamiseksi ([4], [7]). Sosiaalityössä voi hyödyntää teknologiaa esimerkiksi voimaannuttavan sosiaalityön käytännöissä ([8]). Sosiaalityön paikka teknologisoituvassa yhteiskunnassa löytyy sosiaalityön omasta perustasta ja osallistumalla aktiivisesti käynnissä olevaan kehitykseen. Tähän liittyvät eSosiaalityön (sosiaalityön teknologiaosaaminen) mahdollisuudet, ja myös velvollisuudet. 

…sosiaalityön tehtävänä on edistää osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta

Sosiaalityön luonne hyvinvointi- ja muutostyönä edellyttää yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttamista. Esimerkiksi sosiaalityön tietotyöllisyyden edelleen vahvistamisella, ja sosiaalisen median hyödyntämisellä sosiaalityön viestinnässä, voidaan vahvistaa rakenteellisen sosiaalityön toteuttamista ([4], [7]).

Oikeudenmukaisuuden periaate leikkaa läpi sosiaalityötä. ”Teknologiaosallisuus” ei kuitenkaan jakaudu oikeudenmukaisesti. Teknologiayhteiskunnassa osalla ihmisistä on riski syrjäytyä vaikka teknologian saatavuus on parantunut. Toisaalta osalle sosiaalityön asiakkaista verkko mahdollistaa jo nyt valinnan vapautta ja omaa toimijuutta ([4], [8], [9].)

Sue Watling näkee digitaalisen kuilun muuttuneen monimuotoisemmaksi, jolloin tarvitaan yhä inklusiivisempaa, erilaiset teknologiasuhteet huomioivaa suunnittelua ([10]). Tämä tarkoittaa erilaisten asiakasryhmien, mutta yhtälailla erilaisten yksilöllisten tilanteiden huomioimista. Esimerkiksi vammaisten ihmisten moninaiset osallisuustarpeet tulee huomioida ([11]). 

Sosiaalityössä tulee olla tietoinen teknologian sosiaalisista vaikutuksista ja käyttää tietoon sekä sosiaalityön tavoitteisiin perustuvaa harkintaa valittaessa mihin toimintaan ja miten teknologiaa sisällytetään ([4], [6]). eSosiaalityön maisterikoulutuksessa kiinnitetäänkin erityistä huomiota teknologian sosiaalisiin vaikutuksiin ja pyritään vaikuttamaan teknologian kehittämiseen nimenomaan sosiaalityön näkökulman kautta. 

Tarvitaan laaja-alaista sosiaalityön teknologiaosaamista…

Vaikka länsimainen sosiaalityön koulutus on jo läpikäynyt valtavan muutoksen taatakseen tuleville sosiaalityön ammattilaisille riittävän osaamisen, taidot ja arvot ([9]), laajasti ymmärrettyä sosiaalityön teknologiaosaamista tulee edelleen vahvistaa. 

Teknologian vaikuttava käyttö sosiaalityön ammatillisissa käytännöissä tarkoittaa muun muassa kykyä käyttää teknologiaa ammatillisessa viestinnässä, tiedon hallinnassa, tiedon hakemisessa, asiakastyössä, tutkimuksellisessa työssä, ratkaisujen etsimisessä sekä talousosaamisen apuna. Lisäksi teknologiaosaaminen tarkoittaa kykyä tarkastella kriittisesti teknologian sosiaalisia vaikutuksia. ([9]) Sosiaalityössä tarvittavaa teknologiaosaamista voidaan jäsentää sosiaalityössä tarvittavien, toisiaan täydentävien osaamisalueitten kautta ([12]). 

eSosiaalityön maisterikoulutuksessa sosiaalityön teknologiaosaamisella tarkoitetaan paitsi kykyä käyttää teknologisia sovelluksia ja toimia teknologia-avusteisissa tai välitteisissä palveluprosesseissa, myös kykyä olla sosiaalityön näkökulmasta mukana teknologian tutkimuksessa ja kehittämisessä. Lisäksi sosiaalityön teknologiaosaaminen voi toteutua vain, mikäli siihen liitetään tiiviisti eettisten kysymysten pohdinta. 

…edetäksemme kohti sosiaalisesti kestävän teknologian kehittämistä

Teknologia on yhteiskunnan poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen ympäristön sosiaalisissa prosesseissa tuotettua ([4], [9]). Teknologia ei ole determinististä vaan teknologiseen kehitykseen voi ja pitää vaikuttaa. Siitä huolimatta, että uudistuva teknologia tuo väistämättä mukanaan haasteita mahdollisuuksien lisäksi. Todellisuuden edelleen monimuotoistuessa myös toiminnan ja prosessien pitää muuttua, hallitusti. 

Sosiaalityössä sovellettavan teknologian kehittämisessä tulee edetä sosiaalityön tavoitteiden ja tehtävien näkökulmasta sekä tutkimus-, käytäntö- ja asiakaslähtöisesti ([4], [8]).  Kehittämistyössä tarvitaankin sosiaalityöntekijöiden, palvelun käyttäjien, IT-osaajien, kehittäjien ja tutkijoiden yhteistyötä. Tällainen yhteistoiminnallinen monialainen osallisuus toteuttaa myös kestävää kehitystä. 

Sosiaalityö yhteiskunnallisena tieteenä ja auttamisammattina osallistuu teknologian oikeudenmukaiseen kehittämiseen sosiaalityöllistä asiantuntemustaan hyödyntäen ja sitä samalla vahvistaen. eSosiaalityön maisterikoulutus on omalta osaltaan mukana näissä prosesseissa.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö

www.ulapland.fi/esosiaalityo

http://esosiaalityo.blogspot.fi/
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Euroopan digitaalinen agenda 2020. http://ec.europa.eu/digital-agenda/

[2] Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelma 2015. http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma

[3] Eurooppa 2020 –strategia. http://ec.europa.eu/europe2020/europe-2020-in-a-nutshell/index_fi.htm

[4] Kairala Maarit 2014. Social work and technological challenges. Teoksessa Kilpeläinen Arja & Päykkönen Kirsi (toim.). eCompetence for social work. Publications in the social sciences B. Research reports 64. University of Lapland. 63-72.  http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61821

[5] Pohjola Anneli 2014. Social work, services and technology as relations. Teoksessa Kilpeläinen Arja & Päykkönen Kirsi (toim.). eCompetence for social work. Publications in the social sciences B. Research reports 64. University of Lapland. 125-131.  http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61821

[6] Reamer Frederic G. 2014. Clinical social work in a digital environment: ethical and risk-management challanges. Clinical Social Work Journal (2015) 43. 120-132.

[7] Tiitinen Laura & Lähteinen Sanna 2014. Julkisen viestinnän keinoilla toteutetun rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet. Teoksessa Pohjola Anneli, Laitinen Merja & Seppänen Marjaana (toim.). Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. 191-212.

[8] Parrot Lester & Madoc-Jones Iolo 2008. Reclaiming information and communication technologies for empowering social work practice. Journal of Social work. 8(2). 181-197.

[9] Watling Sue & Rogers Jim 2012. Social work in a digital society. Sage. California.

[10] Watling Sue 2012. Digital exclusion: Potential implications for social work education. Social Work Education. Volume 31, number 1: February 2012. 125-130.

[11] Kivistö Mari 2015. Teknologialla lisää osallisuutta sosiaalityöhön? http://www.aspasaatio.fi/suuntaaja/suuntaaja-32015/teknologialla-lis%C3%A4%C3%A4-osallisuutta-sosiaality%C3%B6h%C3%B6n

[12] Kairala Maarit 2015. Puheenvuoro sosiaalityön teknologiaosaamisesta Lapin Yliopistossa sosiaalityön oppiaineen kokouksessa 18.12.2015.

Kuvituskuva: Pixabay