Sosiaalityön
tietojärjestelmien kehittäminen tiedonmuodostuksen tueksi
Suomessa on meneillään laaja
kansallinen tietojärjestelmien kehittämishanke ja myös paikallisesti sosiaali-
ja terveydenhuollon tietojärjestelmiä ollaan uudistamassa. Tietojärjestelmien pääasiallinen
tarkoitus on tukea työntekijöitä työssään [1]. Sen lisäksi nopeasti kehittyvät
teknologiat ja analytiikan mahdollisuudet esimerkiksi tekoälyn muodossa
kasvattavat jatkuvasti toiveita hyödyntää tietojärjestelmien dataa myös päättäjien
ja tutkijoiden tahoilla. Tiedolla johtaminen on vakiinnuttanut asemaansa eri
aloilla ja siitä puhutaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisen
kentällä [esim. 2]. Tietojärjestelmillä voi siis olla monta eri hyötyjä
tavoittelevaa tahoa. Kenen tarpeet asetetaan etusijalle tietojärjestelmien
suunnittelussa? Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmien kansallisessa
kehittämistyössä tavoitteena on huomioida sekä asiakkaat, työntekijät, johto
että tutkijat [3]. Kuinka tämä tavoite toteutetaan käytännössä?
Kansainväliset kokemukset teknologian
valjastamisesta sosiaalityön tarpeisiin ovat olleet monin paikoin haastavia.
Niissä on koettu kalliita epäonnistumisia, ja tämä on puolestaan turhauttanut
työntekijöitä ja nostanut esiin akateemisessa keskustelussa kritiikkiä
teknologisia hankkeita ja niiden toteutustapoja kohtaan. [4.] Tietojärjestelmien
käyttöönoton epäonnistumisen taustalla voi olla se, että järjestelmän tuottamat
hyödyt eivät kohdistu varsinaisen työn tekijälle. Tietojärjestelmien kehittämisessä
tulisikin tavoitella parempaa symmetriaa, jotta niiden hyöty jakautuisi
tasaisemmin eri tahoille. [5.] Esittelen tässä kirjoituksessa lyhyesti
sosiaalityön tiedonmuodostuksen orientaatioiden jäsennyksen, jota voidaan
hyödyntää sosiaalialan tietojärjestelmien suunnittelussa ja toteutuksessa.
Jäsennys antaa välineitä tarkastella eri tahojen tiedollisia tarpeita ja
odotuksia tietojärjestelmille tiedonmuodostuksen näkökulmasta. Perustan
näkemykseni hiljattain valmistuneeseen pro gradu -tutkielmaani, jossa toteutin
integroivan kirjallisuuskatsauksen tietojärjestelmistä osana lastensuojelun
sosiaalityön tiedonmuodostusta [6]. Vaikka tutkielman näkökulma rajautui
lastensuojeluun, on tuloksena esittämääni jäsennystä mahdollista soveltaa
sosiaalialalla yleisesti.
Sosiaalityön ammatillinen
tiedonmuodostus voidaan ymmärtää prosessina, jossa hyödynnetään sosiaalityön
tiedon lähteitä eli tutkimus- ja teoriatiedon lisäksi asiantuntijatietoa,
asiakkaan tietoa, formaalista tietoa sekä ammattieettistä tietoa [7].
Tiedonmuodostuksen välineinä voivat toimia kriittinen reflektio [8; 9], vuorovaikutus
eri toimijoiden kesken [esim. 10] sekä dokumentaatio [ks. 11; 12]. Käytännön
sosiaalityöntekijälle on keskeistä hahmottaa asiakkaan elämäntilanne ja tuen
tarve sekä käytössä olevat palvelut ja verkostot mahdollisimman helposti ja
luotettavasti. Asiakkaan tilanteesta muodostettavaa käsitystä voidaan kutsua tapauskohtaiseksi tiedonmuodostukseksi [6;
13]. Nykyisissä tietojärjestelmissä on paljon kehitettävää tapauskohtaisen
tiedonmuodostuksen tukemiseksi. Usein haettava tieto hukkuu pitkien
narratiivien sekaan tai tiedon jäsentelytapa tietojärjestelmän mahdollistamissa
rajoissa ei tue hahmottamista [Esim. 14; 15; 16; 17; 18; 19]. Nykyteknologia
tarjoaa paljon mahdollisuuksia tiedon esittämistavoille, joista monet
visuaaliset kuvaajat tukevat hahmottamista [20; 21]. Näitä tulisi hyödyntää aiempaa
enemmän myös sosiaalityön tietojärjestelmissä tapauskohtaisen tiedonmuodostuksen
helpottamiseksi.

Kuva: Pixabay
Toinen käytännön työssä ilmenevä tarve liittyy oman työn organisointiin. Tietojärjestelmien toivottaisiin antavan parempaa tukea omien työtehtävien hallintaan ja priorisointiin. Tätä tiedonmuodostuksen orientaatiota kutsun tehtäväkohtaiseksi tiedonmuodostukseksi. Se pitää sisällään työtehtävien hallinnan ja priorisoinnin sekä oman työn seuraamisen ja analysoinnin. Sosiaalityössä eräs keskeinen tarve on asiakasmäärien seuranta ja oman asiakaskunnan hahmottaminen. Tähän tietojärjestelmien toivotaan tuottavan nykyistä parempia ratkaisuja [18]. Tietojärjestelmien katsotaan tarjoavan entistä parempia välineitä informaation jakamiselle ammattilaisten kesken [22; 23; 24]. Parhaimmillaan tämä helpottaa tehtävien koordinointia ja säästää aikaa [15; 22].
On tärkeää ottaa opiksi maailmalta raportoiduista kokemuksista [esim. 30; 31] ja välttää toistamasta samoja virheitä Suomessa nyt, kun tietojärjestelmien kehittäminen on ajankohtaista. Tarvitsemme lisää tutkimusta tietojärjestelmistä käytännön työntekijöiden ja asiakkaiden näkökulmista. On tärkeää huolehtia siitä, että sosiaalihuollon tietojärjestelmiä kehittävillä ammattilaisilla on riittävän monipuolinen osaaminen sekä teknologian että sosiaalialan näkökulmista. On panostettava moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen edellytysten tukemiseen. Vain näillä keinoilla voimme todella onnistua rakentamaan tietojärjestelmiä, jotka aidosti palvelevat sekä sosiaalityön ammattilaisten, asiakkaiden, tutkijoiden että myös johdon ja päättäjien tarpeita ja joiden avulla täytetään tietojärjestelmille asetetut odotukset ja saavutetaan niistä saatavat hyödyt.

Kuva: Pixabay
Toinen käytännön työssä ilmenevä tarve liittyy oman työn organisointiin. Tietojärjestelmien toivottaisiin antavan parempaa tukea omien työtehtävien hallintaan ja priorisointiin. Tätä tiedonmuodostuksen orientaatiota kutsun tehtäväkohtaiseksi tiedonmuodostukseksi. Se pitää sisällään työtehtävien hallinnan ja priorisoinnin sekä oman työn seuraamisen ja analysoinnin. Sosiaalityössä eräs keskeinen tarve on asiakasmäärien seuranta ja oman asiakaskunnan hahmottaminen. Tähän tietojärjestelmien toivotaan tuottavan nykyistä parempia ratkaisuja [18]. Tietojärjestelmien katsotaan tarjoavan entistä parempia välineitä informaation jakamiselle ammattilaisten kesken [22; 23; 24]. Parhaimmillaan tämä helpottaa tehtävien koordinointia ja säästää aikaa [15; 22].
Erityisesti lastensuojeluun
kehitettyjen tietojärjestelmien kohdalla on voitu painottaa käytännön työstä
nousevien tarpeiden sijaan hallinnollisia näkökulmia. Tämän orientaation olen
nimennyt hallinnolliseksi
tiedonmuodostukseksi. Tietojärjestelmiä on kehitetty ja jalostettu uuden
julkishallinnon tarpeisiin, jolloin tietojärjestelmien sisältämän datan avulla
on pyritty mm. tehostamaan toimintaa ja valvomaan työntekijöitä sekä
luokittelemaan kansalaisia [14; 15; 17; 19; 23; 24]. Pahimmillaan
hallinnollisista näkökulmista rakennetut tietojärjestelmät muuttavat
työnkulkuja kaventaen sosiaalityöntekijöiden harkintaa ja ammatillista
päätöksentekoa [17; 24; 25]. Tämä johtaa usein siihen, etteivät käytännön
työntekijät koe tietojärjestelmiä oman työnsä apuvälineinä vaan jopa esteinä tai
hidasteina käytännön työlle [18; 19; 24; 26; 27]. Seurauksena on todettu
työntekijöiden kehittelevän erilaisia kiertoteitä tietojärjestelmien käyttöön.
Työntekijät jättävät vaadittuja kenttiä täyttämättä tai käyttävät
tietojärjestelmiä vastoin niiden suunniteltua tarkoitusta [17; 18; 19; 24].
Tästä puolestaan seuraa se, että järjestelmiin tallennettuun dataan ei voida
enää luottaa [14; 18; 19; 26; 28; 29]. Tällöin sosiaalityön käyttämien
tietojärjestelmien datan pohjalta ei voida tehdä luotettavaa analyysia
hallinnollisen päätöksenteon tueksi.
Tietojärjestelmien sisältämän datan
eheyden ja luotettavuuden ongelmat aiheuttavat merkittäviä haasteita eri
toimijoille ja sosiaalityön tehtävälle. Hallinnollisiin tai tutkimuksellisiin
tarpeisiin käytettävä tietojärjestelmien tarjoama data ei palvelekaan enää tarkoitustaan
vaan johtaa virheellisiin päätelmiin [26]. Tietojärjestelmien datan eheys ja
luotettavuus ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että tiedolla johtamisessakin
arvostetut hyödyt tietojärjestelmiin liittyen saadaan realisoitua. Datan
louhinnasta ja tutkimuksesta tulee myös huomattavasti hankalampaa, mikäli
järjestelmien sisältämään dataan ei voida luottaa. Sosiaalityön neljäs
tiedonmuodostuksen orientaatio teoreettinen
tiedonmuodostus voisi hyödyntää tietojärjestelmiin tallennettuja
sosiaalityön asiakkaista ja käytännöstä kerättyjä tietoja nykyistä
tehokkaammin. Nykyaikainen tieto- ja viestintäteknologia tarjoavatkin paljon
mahdollisuuksia tulevaisuuden tutkimukselle [23; 26]. Tätä käyttötarkoitusta
kuitenkin vaikeuttaa se, mikäli tietojärjestelmien sisältämä data ei ole
luotettavaa.
Mikäli tietojärjestelmät
rakennettaisiin tukemaan käytännön sosiaalityötä siten, että huomioitaisiin
sekä tapauskohtaisen että tehtäväkohtaisen tiedonmuodostuksen tarpeet,
toteutuisi tietojärjestelmien tavoite tukea käytännön työntekijöitä.
Tietojärjestelmän työnkulkujen vastatessa käytännön sosiaalityön prosesseja ja
tukien työtehtävien menestyksekästä toteuttamista, vakiintuu niiden käyttö
sosiaalityöntekijöiden työvälineinä. Tämä johtaa yhdenmukaisempaan järjestelmän
käyttöön ja sitä kautta eheään dataan. Eheä data puolestaan tarjoaa luotettavaa
tietoa tilastojen ja tiedolla johtamisen tarpeisiin. Myös tutkimuksen
mahdollisuudet hyödyntää tietojärjestelmien dataa paranevat, kun
tietojärjestelmät ovat saumaton osa arjen sosiaalityötä ja niiden tarjoama data
kuvaa luotettavalla tavalla sosiaalityön ilmiöitä. Näin ollen on mahdollista
rakentaa tietojärjestelmiä, jotka palvelevat eri tahoja aiempaa
tasapuolisemmin.
Kuva: Tiedonmuodostuksen orientaatiot
ja tietojärjestelmä [6]On tärkeää ottaa opiksi maailmalta raportoiduista kokemuksista [esim. 30; 31] ja välttää toistamasta samoja virheitä Suomessa nyt, kun tietojärjestelmien kehittäminen on ajankohtaista. Tarvitsemme lisää tutkimusta tietojärjestelmistä käytännön työntekijöiden ja asiakkaiden näkökulmista. On tärkeää huolehtia siitä, että sosiaalihuollon tietojärjestelmiä kehittävillä ammattilaisilla on riittävän monipuolinen osaaminen sekä teknologian että sosiaalialan näkökulmista. On panostettava moniammatilliseen yhteistyöhön ja sen edellytysten tukemiseen. Vain näillä keinoilla voimme todella onnistua rakentamaan tietojärjestelmiä, jotka aidosti palvelevat sekä sosiaalityön ammattilaisten, asiakkaiden, tutkijoiden että myös johdon ja päättäjien tarpeita ja joiden avulla täytetään tietojärjestelmille asetetut odotukset ja saavutetaan niistä saatavat hyödyt.
Susi Salovaara
YTM, eSosiaalityön maisterikoulutus,
Lapin yliopisto
Sovelluskehittäjä, Apotti-hanke
Lähteet:
[1] Mursu, A.
& Tiihonen, T. 2011: Kestävä tietojärjestelmäkehitys organisaatiossa.
Teoksessa Laakkonen, M. & Lamminpää, S. & Malaprade, J. (toim.):
Informaatioteknologian filosofia. Rovaniemen yliopistokustannus. Rovaniemi,
361–373.
[2]
Raatikainen, J. 2014: Sosiaalityön lähi- ja keskijohdon johtamisosaaminen.
Teoksessa: Niiranen, V. & Joensuu, M. & Lammintakanen, J. &
Kerkkänen, M. (toim.) Johtajana muutoksissa. Kuntaliitto ACTA 253. Helsinki,
125–128.
[3] Tieto
hyvinvoinnin ja uudistuvien palveluiden tukena 2014: Sote-tieto hyötykäyttöön
-strategia 2020. Sosiaali- ja terveysministeriö.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3548-8.
[4] Tregeagle, S. 2016: Heads in the cloud: An example
of evidence-based information and communication technology in child welfare.
Journal of Technology in Human Services 34 (2), 224–239.
[5] Dix, A. 2004: Human-computer interaction. 1. painos 1998. Prentice Hall. Harlow.
[6] Salovaara,
S. 2018: Tietojärjestelmät osana lastensuojelun tiedonmuodostusta. Pro gradu
-tutkielma. Lapin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201805031166.
[7] Karttunen,
T. & Hietamäki, J. 2014: Tiedon käytön kysymyksiä ja haasteita sosiaalityön
asiakastyössä. Teoksessa Haverinen, R. & Kuronen, M. & Pösö, T.
(toim.): Sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus. Osuuskunta Vastapaino. Tampere,
320–336.
[8]
Karvinen-Niinikoski, S. & Tapola, M. 2005: Tieto nousee kentältä. SOCCA:n
ja Heikki Waris -instituutin julkaisuja 2. SOCCA ja Heikki Waris -instituutti. Helsinki.
[9] Fook, J. 2016: Social work. A critical approach to
practice. 3. uudistettu
painos. 1. painos 2002. Sage Publications. Los Angeles.
[10] Räsänen,
J-M. 2014: Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö
sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus.
Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1416.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9447-5.
[11]
Kääriäinen, A. 2003: Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina. Dokumentoinnin ja
tiedonmuodostuksen dynamiikka. Sosiaalipolitiikan laitoksen tutkimuksia 1.
Helsingin yliopisto. Helsinki.
[12]
Kääriäinen, A. 2016: Sosiaalityön dokumentointi: suhde tietoon ja toimintaan.
Teoksessa Törrönen, M. & Hänninen, K. & Jouttimäki, P. &
Lehto-Lundén, T. & Salovaara, P. & Veistilä, M. (toim.): Vastavuoroinen
sosiaalityö. Gaudeamus. Helsinki, 189–197.
[13]
Salovaara, S. 2017: Tietojärjestelmät osana sosiaalityön tiedonmuodostusta.
Teoksessa Kivistö, M. & Päykkönen, K. (toim.): Sosiaalityö
digitalisaatiossa. Lapin yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja, C.
Työpapereita, 58. Lapin yliopisto. Rovaniemi, 59–72.
[14] Parton, N. 2009: Challenges to practice and
knowledge in child welfare social work: From the 'social' to the
'informational'? Children and Youth Services Review, 31 (7), 715–721.
[15] Peckover, S. & Hall, C. & White, S. 2009:
From policy to practice: The implementation and ne-gotiation of technologies in
everyday child welfare. Children & Society, 23 (2), 136–148.
[16] White, S. & Wastell, D. & Broadhurst, K.
& Hall, C. 2010: When policy o'erleaps itself: The 'tragic tale' of the
integrated children's system. Critical Social Policy, 30 (3), 405–429.
[17] Pithouse, A. & Broadhurst, K. & Hall, C.
& Peckover, S. & Wastell, D. & White, S. 2012: Trust, risk and the
(mis)management of contingency and discretion through new information
technologies in children's services. Journal of Social Work, 12 (2), 158–178.
[18] Huuskonen, S. & Vakkari, P. 2013: “I did it
my way”: Social workers as secondary designers of a client information system.
Information Processing & Management, 49 (1), 380–391.
[19] De Witte, J. & Declercq, A. & Hermans, K.
2016: Street-level strategies of child welfare social workers in flanders: The
use of electronic client records in practice. British Journal of Social Work,
46 (5), 1249–1265.
[20] Huuskonen, S. 2014: Recording and use of
information in a client information system in child protection work. Acta Electronica Universitatis
Tamperensis 1387. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9368-3.
[21] Koponen,
J. & Hildén, J. & Vapaasalo, T. 2016: Tieto näkyväksi.
Informaa-tiomuotoilun perusteet. Aalto-yliopiston julkaisusarja. Taide +
muotoilu + arkkiteh-tuuri 1. Aalto-yliopisto. Helsinki.
[22] Peckover, S. & White, S. & Hall, C. 2008:
Making and managing electronic children: E-assessment in child welfare.
Information, Communication & Society, 11 (3), 375–394.
[23] Tregeagle, S., & Darcy, M. 2008: Child
welfare and information and communication technology: Today's challenge. British
Journal of Social Work, 38 (8), 1481–1498.
[24] Hall, C. & Parton, N. & Peckover, S.
& White, S. 2010: Child-centric information and communication technology
(ICT) and the fragmentation of child welfare practice in england. Journal of
Social Policy, 39, 393–413.
[25] Koskinen, R. 2014: One step further from detected
contradictions in a child welfare unit - a constructive approach to communicate
the needs of social work when implementing ICT in social services. [Askel eteenpäin lastensuojeluyksikössä
esiin tulleista ristiriidoista-rakentava, sosiaalityön tarpeista nouseva
lähestymistapa informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttöönottoon
sosiaalipalveluissa] European Journal of Social Work, 17 (2), 266–280.
[26] Gillingham, P. 2011: Computer-based information
systems and human service organisations: Emerging problems and future
possibilities. Australian Social Work, 64 (3), 299–312.
[27] Huuskonen, S. & Vakkari, P. 2015: Selective
clients' trajectories in case files: Filtering out information in the recording
process in child protection. British Journal of Social Work, 45 (3), 792–808.
[28] Winship, K. 2012: Data mining in children and
family services: The contra costa county experience. Journal of Evidence-Based
Social Work, 9 (1–2), 19–26.
[29] Gillingham, P. 2016: Predictive risk modelling to
prevent child maltreatment and other ad-verse outcomes for service users:
Inside the 'black box' of machine learning. British Journal of Social Work, 46
(4), 1044–1058.
[30] Munro, E. 2011: The Munro review of child
protection: Final report: A child centred system.
https://assets.publishing.service.gov.uk/government/uploads/system/uploads/attachment_data/file/175391/Munro-Review.pdf.
[31] Gillingham, P. 2015: Electronic information
systems in human service organisations: The what, who, why and how of
information. British Journal of Social Work 45 (5), 1598–1613.