Kirjoittajakutsu: Sosiaalityö digitalisaatiossa

Sosiaalityön digitalisaatio on muutos, joka vaikuttaa laajasti alan toimintatapoihin ja tietotarpeisiin. Keskeisen tärkeää sähköistyvien palveluiden, tietojärjestelmien kehittämisen ja sote-palvelurakenneuudistuksen keskellä on säilyttää kehittämistoiminnassa sosiaalityön tavoitteet, toimintatavat ja etiikka. Sosiaalityölle ensisijaista ei ole sopeutua teknologian reunaehtoihin, vaan digitalisaatiossakin sosiaalityö sitoutuu ihmisten ja yhteisöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseen.

Sosiaalityössä on yleisesti lisääntynyt tarve tutkimusperustaisuuteen käytäntöjen kehittämisessä. Myös sosiaalityössä käytettävien työmenetelmien ja -välineitten odotetaan perustuvan parhaaseen mahdolliseen tietoon. Tämä koskee myös teknologian soveltamista sosiaalityössä, sekä siihen liittyvien hyvien käytäntöjen etsimistä ja löytämistä. Sosiaalityössä sovellettavan teknologian tutkimus on lisääntynyt, mutta sitä kaivataan edelleen lisää. Digitalisaatioon liittyvien muutosten ja kehittämistoiminnan yhteydessä tarvitaan käytäntöjen, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistä keskustelua sosiaalityön, sosiaalisen ja teknologian välisistä suhteista. Suuntana on enenevässä määrin digitaalinen sosiaalityö, mutta millainen digitaalinen sosiaalityö? Tähän toivomme nyt eri näkökulmista kannanottoja, keskustelun avauksia, sekä jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen kuvauksia.

Sosiaalityö digitalisaatiossa -kirjaan toivotaan sekä teoreettisia että käytännönläheisiä artikkeleja sosiaalityön ja sosiaalialan digitalisaatioon, sekä sosiaaliseen ja teknologisoitumiseen liittyen. Otamme mielellämme vastaan niin tutkijoiden, kuntien ja kuntayhtymien hallinnon ja hanketoimijoiden kirjoituksia, sosiaalityöntekijöiden tekstejä, opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien tai käytännönopetusjaksokokemusten pohjalta kirjoittamia artikkeleja, kuin muidenkin aiheesta kiinnostuneiden kirjoittajien artikkeleja.

Teoksen toimittavat Lapin yliopiston eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen yliopisto-opettaja Kirsi Päykkönen (kirsi.paykkonen[at]ulapland.fi) ja yliopistonlehtori Mari Kivistö (mari.kivisto[at]ulapland.fi). Lähetä 0,5–1 sivun mittainen artikkeliehdotus 28.2.2017 mennessä sähköpostitse osoitteeseen kirsi.paykkonen@ulapland.fi. Saaduista ehdotuksista artikkelit teokseen valitaan ja kirjoittajien ohjeistus lähetetään 6.3.2017 mennessä. Tämän jälkeen prosessi etenee niin, että artikkelien senhetkisten työversioiden deadline on 23.4.2017, valmiihkojen versioiden 7.8.2017 ja viimeisteltyjen versioiden 17.9. Kirja on tarkoitus julkaista Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan julkaisusarjassa sekä painettuna että elektronisena versiona. Artikkelit eivät läpikäy referee-arviointia. Teos julkistetaan eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen loppuseminaarissa 23.11.2017.

Kuva: Pixabay

Videoneuvottelun mahdollisuudet sosiaalityön asiakastyössä

Lähes jokainen meistä käyttää nykypäivänä informaatio- ja viestintäteknologiaa päivittäisissä toimissaan tiedonhaun, vuorovaikutuksen tai asioinnin välineenä. Sosiaalipalveluissa tätä mahdollisuutta ei ole vielä kyetty kunnolla hyödyntämään. Ihmiset käyttävät arjessa ja työssä teknologiaa toisaalta ajattomuuden ja paikattomuuden ja toisaalta nopeuden ja helppouden vuoksi. Sosiaalityön asiakastyön pitäisi tulla lähemmäksi palvelun käyttäjien arkipäivän toimintaa, tai jopa osaksi sitä. Tämän vuoksi tarvitaan tutkimustietoa siitä, miten ja minkälaisissa tilanteissa esimerkiksi henkilökohtaista, internetpohjaista videoneuvottelua voitaisiin hyödyntää sosiaalityön asiakastyössä. Tarvitaan mm. tietoa sitä, minkälaista lisäarvoa videoneuvottelun käyttö voi tuoda perinteisiin yhteydenpitomuotoihin ja käytänteisiin verrattuna. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota niihin vaiku-tuksiin, joita videoneuvottelun käytöllä on asiakas- ja vuorovaikutussuhteen muodostumisessa.

Henkilökohtaisia internetpohjaisia videoneuvottelusovelluksia on olemassa, ja olen itse päässyt kokeileman sellaista asiakastyössä ollessani työharjoittelussa eräässä sosiaalityön toimintayksikössä. Henkilökohtainen internetpohjainen videoneuvottelusovellus on kuin Skype, joka on monille sosiaalityön asiakkaille entuudestaan tuttu, mikä osaltaan madaltaa kokeilemisen kynnystä. Ero Skypeen on lähinnä siinä, että sosiaalityön asiakastyössä käytettäviltä videoneuvottelusovelluksilta edellytetään sitä, että tietoliikenne on vahvasti salattua ja suojattua asiakkaiden yksityisyyden suojan turvaamiseksi. Tällaista internet-pohjaisia videoneuvottelusovellusta voidaan käyttää mobiilisti omalta kannettavalta tietokoneelta, tabletilta tai puhelimelta. Ainoa ehto on riittävän hyvin toimiva internetyhteys sekä laitteeseen integroitu tai erillinen kamera ja mikrofoni.

Videoneuvottelu tarjoaa vaihtoehtoisen tavan asioida sosiaalipalveluissa. Sen avulla voidaan monipuolistaa sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Mahdollisuus valita videoneuvottelun käyttö tarkoittaa asioimista omista lähtökohdista käsin, mikä lisää asiakkaan valinnanvapautta ja valtaa. Kyse on paikasta riippumattoman, matalan kynnyksen vuorovaikutuksesta, joka voi tehdä asioinnista joustavampaa ja siten lisätä asiakkaan aktiivista otetta asioihinsa. Kokeilemani videoneuvottelusovelluksen käyttö oli parhaimmillaan nopeaa ja helppoa. Monet asiakkaat olivat käteviä käyttämään viestintävälineitä ja internettiä, mikä teki heistä tavallaan tasavertaisempia suhteessa sosiaalityöntekijään. Asetelma on aivan eri, kuin jos asiakas joutuisi tulemaan sosiaalitoimistoon vastaanotolle, jossa sosiaalityöntekijä istuu työpöytänsä takana. Monia asiakkaita voi ahdistaa jo pelkkä ajatus sosiaalitoimistoon menemisestä. Mieleen voi hiipiä leimautumiseen liittyviä aivan aiheellisia pelkoja, jotka voivat jopa estää avun hakemisen ja palvelujärjestelmän tehokkaan hyödyntämisen.

Anonyymiä asiointiako?

Henkilötietolain mukaan arkaluonteisia ovat kaikki tiedot, jotka koskettavat henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia (henkilötietolaki 11§). Onkin mielenkiintoista, kuinka paljon sosiaalityön puitteissa käytetään aikaa ja vaivaa tietoturvaan ja tietosuojaan liittyvissä kysymyksissä asiakkaiden yksityisyyden suojaamiseksi, toisaalta Suomen kaltaisessa maassa kunnalliset sosiaalitoimistot sijaitsevat yleensä taajamien keskustoissa eikä niissä ole mahdollisuutta asioida huomaamattomasti saatikka anonyymisti. Viimeistään odotusaulassa joutuu kohtaaman muita ihmisiä ja kohtalotovereitaan, minkä jälkeen sosiaalityöntekijän huoneeseen päästyään asiakkaan kurkkua saattaa jo kummasti kuristaa. Asiakkaan kokemus sosiaalitoimistossa asioimisesta saattaakin olla ahdistava ja jopa nöyryyttävä. Tähän verrattuna kotisohvalta asioiminen voi olla suorastaan vapauttava kokemus, jonka puitteissa vuorovaikutuksesta voi muodostua kohtaavampi ja tasavertaisempi kuin vastaanotolla sosiaalitoimistossa.

Tutkimusten mukaan sosiaalityön asiakastyössä ei ole toistaiseksi ollut käytössä merkittävässä määrin sellaista teknologiaa, joka edistäisi asiakaslähtöisten palveluiden toteuttamista ja asiakkaan osallistumista. Esimerkiksi henkilökohtaisten internetpohjaisten videoneuvottelujen käyttö sosiaalityön asiakastyössä on yhä hyvin harvinaista. Julkisten palvelujen digitalisaation edistämiseksi ja sosiaalipalveluiden viemiseksi verkkoon kannattaisi kuitenkin ryhtyä kokeilemaan videoneuvottelun käyttöä asiakastyössä. Asiakasta ei pidä velvoittaa asioimaan etänä, mutta palvelun tarjontaa pitäisi monipuolistaa niin, että kotoa asioiminen olisi aito vaihtoehto. Joissakin sosiaalityön toimintayksiköissä tämä on jo nyt mahdollista, mutta siitä huolimatta videoneuvottelun käyttö on kokemukseni mukaan hyvin vähäistä tai olematonta. Vähintä mitä sosiaalityöntekijät voisivat näissä yksiköissä tehdä, on kertoa asiakkaille mahdollisuudesta asioida etänä kotoa tai muusta itselle sopivasta paikasta käsin. Kyse on paitsi asiakaslähtöisyydestä myös asiakkaan toimijuuden, osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden sekä valinnanvapauden korostamisesta.

Henkilökohtaisen videoneuvottelun etuna voidaan pitää sitä, että välimatka ei muodostu työskentelyn esteeksi. Paikasta riippumattomuus helpottaa verkostojen kokoamista ja aikataulujen yhteensovittamista, kun jokainen saa osallistua neuvottelun omalta koti- tai työpaikalta. Suurten verkostojen kokoamisessa olisin kuitenkin maltillinen ja kokeilisin videoneuvottelua ensin kahden kesken tai pienessä piirissä ennen kuin laajentaisin osallistujajoukkoa. Kokemukseni mukaan henkilökohtainen videoneuvottelusovellus on sananmukaisesti henkilökohtainen eikä se ole sellainen teknologinen sovellus, joka soveltuisi isomman verkostotapaamisen vuorovaikutuksen alustaksi. Parhaiten se toimii kahdenkeskisessä tai pienen piirin vuorovaikutuksessa. Isommalla porukalla se toimii lähinnä, mikäli useampi henkilö osallistuu neuvotteluun samasta paikasta, samalta näyttöpäät-teeltä. Henkilöitä tärkeämpi rajoittava tekijä onkin se, kuinka monesta eri internetyhteydestä videoneuvotteluun osallistutaan. Esimerkiksi perheen kanssa työskentely onnistuu kokemukseni mukaan hyvin esim. kolmen perheenjäsenen käyttäessä samaa päätelaitetta neuvotteluun osallistumisessa. Samalla työntekijällä on hyvät edellytykset perheen sisäisen vuorovaikutuksen havainnoimiseen ja tilanteesta välittyvien viestien sanoittamiseen.

Parhaimmillaan videoneuvottelu tarjoaa hyvin intensiivisen vuorovaikutuskokemuksen ja läsnäolon tunteen. Toista ihmistä voi päästä hyvin lähelle erityisesti kahdenkeskisissä vuorovaikutustilanteissa silloin, kun molemmat katsovat suoraan kameraan näyttöpäätteen edessä istuen. Tällöin voi tuntua jopa siltä, että välimatka toiseen ihmiseen häviää tyystin. Tämänkaltaisissa tilanteissa tunteiden kohtaaminen ja käsittely onnistuu yhtä hyvin tai lähes yhtä hyvin kuin normaalissa kahdenkeskisessä tapaamisessa. Itse asiassa lienee harvinaista, että samassa fyysisessä tilassa olevat vuorovaikutusosapuolet näkevät toistensa kasvot ja ilmeet yhtä läheltä ja hyvin kuin kaksi videoneuvottelun osapuolta, jotka keskittyvät tilanteeseen ja katsovat näyttöpäätteeseen, jossa näkevät keskustelukumppaninsa, ja josta kamera välittää heistä kuvaa toiselle osapuolelle.

Toisaalta on myönnettävä, että videoneuvottelulla on usein myös etäännyttävä vaikutus vuorovaikutustilanteeseen, mikä voi johtua esim. verkkoyhteyksistä tai siitä, että keskustelun osapuoli ei katso kameraan tms. Etäännyttävä vaikutus muodostui joidenkin asiakkaiden mukaan siitä, että he kokivat olevansa esim. kotona turvassa ja voivansa periaatteessa milloin tahansa katkaista yhteyden. Kokemukseni mukaan yllättävää oli puolestaan se, että asiakkaat mielsivät välimatkan ja etäännyttävän vaikutuksen miellyttäväksi. Vuorovaikutustilanne tuntui heistä jotenkin turvallisemmalta ja vähemmän ahdistavalta, mikä rohkaisi heitä sanomaan asioita, joita eivät olisi muuten uskaltaneet sanoa tai ottaa esille.

Asiointia kotoa käsin

Etäännyttävä vaikutus vaikeuttaa toisen ihmisen tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Toisaalta se vapauttaa, kun toisen tunteita ei tarvitse eikä voi niin tarkasti huomioida ja tarkkailla. Tunteet nimittäin tarttuvat herkästi ja tunnepitoisessa vuorovaikutuksessa henkilöt saattavat alkaa tarkkailla ja kontrolloida omia tunteita ja viestejä, mikä vie huomion pois itse asiasta ja vuorovaikutuksesta. Osa asiakkaista myös viesti varsinaisiin asioihin keskittymisen tuntuneen helpommalta, tunnetason pysyessä matalammalla. Tulkintani mukaan kyse on sitä, että videoneuvottelu rohkaisi monia sitä käyttäneitä asiakkaita sen aiheuttaman etäännyttävän vaikutuksen suojatessa heidän minuuttaan.

Eivät videoneuvottelun käytön kokemukset pelkästään positiivisia olleet, sillä tekniseen sovellukseen liittyvä epävarmuus ja verkkoyhteyksien toimimattomuus heikensivät monessa tapauksessa käyttökokemusta merkittävällä tavalla. Liian monessa tapauksessa tekniset ongelmat muodostuivat videoneuvottelun käytön esteeksi. Tekniset ongelmat loivat epävarmuuden tunnetta ja jakoivat vuorovaikutusosapuolten havaintokykyä kohtaamisessa. Toisaalta monet näistä teknisistä ongelmista osoittautuivat käytön harjaantumisen myötä suhteellisen helposti ylitettäviksi. Osa työntekijöistä suhtautui kuitenkin alusta lähtien melko kriittisesti henkilökohtaisen videoneuvottelun käyttämiseen asiakastyössä. Nämä työntekijät myös luovuttivat ensimmäisten vastoinkäymisten kohdalla, mikä esti heitä kartuttamasta sellaisia kokemuksia, joiden avulla tekniset ongelmat olisivat olleet jatkossa voitettavissa. Kokemukseni mukaan itse videoneuvotteluun tottuu suhteellisen helposti, mutta teknisen sovelluksen ja internetyhteyksien hallinta vaatii jonkun verran totuttelua ja harjaantumista. Parasta on valita kiireetön hetki asiakkaan kanssa videoneuvottelun kokeilemiseksi, samalla voi vaihtaa kokemuksia ja kysyä asiakkaan kuulumisia. Lopulta on tärkeää, että asiakas kokeen videoneuvottelun käytön omakseen.

Aleksis Schmitt
eSosiaalityön maisterikoulutuksen opiskelija

Teknologia, sosiaalityö ja vuorovaikutus

Vuorovaikutus on sosiaalityön peruselementti. Teknologian käyttö sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tutkimusperustaisuus ja kriittinen reflektio ovat avainasemassa. Sosiaalityössä ilmiön parista, suoraan tai välillisesti, on aiemmin tehty muutamia väitöskirjoja ([1], [2], [3], [4]). Sosiaalipsykologiassa nimenomaan verkkovuorovaikutusta on tutkittu enemmänkin (esim. [5], [6], [7], [8]). Teknologiaa tarkasteleva sosiaalitieteellinen tutkimus on lisääntymässä, kuten konkreettinen pyrkimys lisätä teknologiaa sosiaalialalla, esimerkiksi palvelujen sähköistämisen muodossa.

Sosiaalityön oppiaineessa Lapin Yliopistossa on 18.3.2016 tarkistettu Arja Kilpeläisen maaseutusosiaalityön teknologiavälitteisyyttä tarkasteleva väitöskirja [9].Tutkimuksessaan Kilpeläinen muun muassa kuvaa, kuinka maaseudun ihmisten osallisuuden toteutumisessa, sekä kylien sisäisissä että ulkoisissa suhteissa, teknologiavälitteisyyden onnistuminen on merkittävässä roolissa.

Helsingin Yliopistossa väittelee 22.4.2016 puolestaan Camilla Granholm, jonka väitöstutkimus [10] käsittelee eri näkökulmista sosiaalityön digitalisoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Granholm muodostaa tutkimuksessaan sulautuvan sosiaalityön (blended social work) käsitteen, lähi- ja verkko-opetusta yhdistävän sulautuvan oppimisen jäsennyksiä hyödyntäen.

Lapin Yliopiston toteuttamassa eSosiaalityön maisterikoulutuksessa, jossa itse toimin opettajana, sosiaalityön vuorovaikutusta tarkastellaan laaja-alaisesti, myös teknologian soveltamisen näkökulmasta. Tässä tekstissä tarkastelen teknologian ja vuorovaikutuksen suhdetta muutamien sosiaalitieteellisten väitöskirjojen tarjoaman tiedon perusteella. Lopuksi pohdin tämän tutkimustiedon antia sosiaalityössä toteutuvalle vuorovaikutukselle. 

Teknologia ja vuorovaikutus sosiaalityön tutkimuksen valossa

Asta Niskalan [1] väitöstutkimuksessa teknologinen sovellus toimi sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten yhteisen työskentelyn välineenä kehitettäessä ”meidän mallia” sosiaalityön prosessiin. Teknologisen sovelluksen avulla tapahtunut prosessin mallinnus toimi ”sekä tiedonkeruun että analysoinnin välineenä”. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuorovaikutteisessa yhteistoiminnallisessa kehittämisessä asiakkaat, työntekijät sekä tutkija. Teknologinen sovellus toimi siis vuorovaikutuksen alustana ja visualisoinnin välineenä. 

Helena Blazun [2] tarkasteli tutkimuksessaan ikäihmisten teknologiasuhteita eri maissa. Ihmiset ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa teknologian kanssa tai sen välityksellä. Näihin teknologiasuhteisiin perustuvaa teknologiaosallisuutta tutkimuksessa tarkasteltiin teknologian käyttöönottamisen, empowermentin ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta muun muassa tietotekniikkakurssi -intervention avulla. Tulosten perusteella teknologiasuhteitten vahvistamisella voidaan vähentää ikäihmisten yksinäisyyttä, mutta tässä oli merkitseviä eroja sekä maittain että sukupuolen perusteella. Tutkimuksessa korostettiin tarvetta henkilökohtaistetumpaan dialogiin ihmisen ja teknologian välisessä vuorovaikutuksessa. 

Anne Rahikan [3] tutkimuksessa tarkasteltiin millaiseksi verkkokommunikaation kuvaus rakentuu sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöitten kertomuksissa. Verkkovuorovaikutusta jäsennettiin tekstuaalisuuden, prosessin, sosiokulttuuristen tekijöitten sekä dialogin kautta, todeten teknologian sosiaalisen ulottuvuuden (auttavissa) verkkopalveluissa muodostuvan ihmisten tietoverkkojen käytöstä, vuorovaikutuksesta sekä osallistumisesta verkkoyhteisöihin. Vuorovaikutteiselle dialogille ja yhteistyölle todettiin olevan tarvetta teknologiakeskeisyyteen vaikuttamiseksi.

Jenni-Mari Räsäsen [4] tutkimuskohteena oli tietojärjestelmien yhteiskäyttö sosiaalipäivystyksessä tiedonhallinnan ja –siirron, sekä sosiaalityöntekijöitten tuottamien ”selontekojen” näkökulmasta. Tutkimuksessa todennettiin miten tietojärjestelmät muokkaavat työntekemisen, tiedontuotannon ja tiedonhallinnan tapoja sekä sitä, miten työntekijät oikeuttavat ja perustelevat tietokoneen ja tietojärjestelmien käyttöä. Teknologia vaikuttaa sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten vuorovaikutukseen monesta eri näkökulmasta.

Sosiaalipsykologinen verkkovuorovaikutustutkimus

 

Teknologia on muuttanut vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja tiedon etsimisen tapoja, totesi Mikael Wahlström [5] väitöstutkimuksessaan todeten teknologian myötä myös kommunikoinnin valtarakenteiden muuttuneen ja ehdottaen, että uusien sosiaalitieteellisten teorioitten teknologian sosiaalisten vaikutusten tutkimukseen kehittämisen sijaan tarkastelisimme ja uudelleen rakentaisimme ennemmin nykyisiä teorioita uudesta, ajantasaisesta näkökulmasta. Myös teknologiaa hyödyntävää vuorovaikutusta voidaan tutkia olemassa olevien sosiaalitieteellisten teorioitten avulla, toimintaympäristön muutos kuitenkin huomioiden.

Airi Lampinen [6] tarkasteli tutkimuksessaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten rajojen hallintaa nuorten aikuisten identiteettityössä sekä itsensä esittämisen näkökulmasta. Ihmisillä on paitsi luontainen tarve vuorovaikutukseen, myös tarve säädellä sitä kenen kanssa ja minkä verran vuorovaikutuksessa ollaan. Prosessi vaatii vuorovaikutukseen pääsemisen hallintaa, sosiaalisista suhteista neuvottelemista sekä identiteettityötä. Tutkimuksen mukaan myös sosiaalisten rajojen hallintaan liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutuksellinen yhteistyö tulisi huomioida sovelluksia suunniteltaessa ja yksityisyyden juridiikkaa pohdittaessa.

Vilma Lehtisen [7] tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten suhteiden esittämistä eri-ikäisten ihmisten näkökulmasta. Tutkimuksessa todettiin, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva sosiaalisten suhteiden esittäminen perustuu pitkälti yhteistyöhön ja jaettujen ymmärrysten muodostamiseen, jonka voi nähdä myös vastatoimintana hajaantuvalle ja globalisoituvalle sosialisaatiolle. Verkkovuorovaikutus tarjoaa paljon myös positiivisia mahdollisuuksia erilaisten käsitysten vertailulle ja yhteisyyden etsimiselle.

Suvi Uski [8] puolestaan toteaa väitöstutkimuksessaan sosiaalisen median monimutkaistaneen identiteettityölle likeisen profiilityön tekemistä, joka on kompleksisuudessaan myös uhka perinteiselle, minuuden vakaampana nähdylle kehitykselle. Hankaluuksia voi muodostua esimerkiksi pyrittäessä verkossa muodostamaan ja ylläpitämään yhtenäistä julkikuvaa itsestä erilaisille ihmisille ja verkostoille. Ihminen rakentaa sosiaalisen median ”profiiliminäänsä” vuorovaikutteisesti. Identiteetin (profiilin) hallinnan onnistuminen vaikuttaa hyvinvointiin. Uski liittää keskusteluun myös aitouden toteuttamisen haasteet verkkovuorovaikutuksessa.

Teknologian mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa

Teknologia mahdollistaa sekä uusien ja uudenlaisten vuorovaikutussuhteitten luomisen että entisten ylläpitämisen, myös sosiaalityössä. Teknologian avulla voidaan monipuolistaa sosiaalityöntekijöiden, palvelujärjestelmän sekä kansalaisasiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Dialogi voi olla parhaimmillaan kohtaava ja tasavertainen, mutta sosiaalityössä aina työntekijöitten asiantuntijavaltaa sisältävä, mikä kuitenkaan ei sinänsä ole este dialogille [3]. Aito mahdollisuus valita teknologiavälitteisiä vuorovaikutuksen tapoja voi lisätä asiakkaiden koettua valinnanvapautta ja valtaa. Teknologian lisääntyminen tuottaa kuitenkin myös uusia haasteita sosiaalityön vuorovaikutukselle.

Jo organisaation tyyli viestiä vaikuttaa siihen, millaiseksi verkkovuorovaikutus rakentuu [3]. Myös epätasaiset vallan elementit vuorovaikutuksessa, sekä asiakkaan tosiasialliset mahdollisuudet sosiaalisten rajojensa muodostamiseksi, ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi on osattava tunnistaa. Sosiaalityötä verkossa tehtäessä päävastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta on työntekijällä. Kohtaamisilla ja niissä tapahtuvilla yhteisyyden luomisilla on erityinen merkitys vuorovaikutuksen rakentumiselle tai rakentumattomuudelle. Sosiaalityön kohtaamisissa luottamus korostuu. Airi Lampinen onkin pohtinut teknologisoituvaa vuorovaikutusta myös luottamuksen näkökulmasta. Myös Arja Kilpeläinen [9] viittaa tuoreessa väitöskirjassaan luottamuksen merkitykseen työskenneltäessä ja oltaessa vuorovaikutuksessa verkkovälitteisesti.

Teknologia mahdollistaa uudella tavalla yhteistyötä ja yhteisyyden luomista [7]. Nämä mahdollisuudet ovat resurssi sekä sosiaalityön ja asiakkaiden vuorovaikutukselle että kansalaisten keskinäisen vuorovaikutuksen kautta tapahtuvalle sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiselle. Sosiaalityöhön tarvitaankin lisää verkkovuorovaikutusosaamista sekä teknologiaosaamiseen liittyvää erilaisten teknologiasuhteitten tunnistamista ja niiden huomioimista. Tutkimusperustaisuus liittyy vahvasti em. osaamisalueitten vahvistamiseen.

Teknologian käyttö luo vuorovaikutukselle omat erityispiirteensä. Tietokoneen, tietojärjestelmien ja mobiililaitteiden käyttöä saatetaan myös joutua perustelemaan sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa [4]. Sosiaalipalveluissa asioiminen muodostaa omanlaisensa kontekstuaaliset mahdollisuudet ja rajat vuorovaikutukselle. Asta Niskala [1] kuvaa teknologisen sovelluksen avulla tehtyä sosiaalityön asiakasprosessin mallinnusta ”kietoutuviksi kohtaamisiksi joissa vallan ja vuorovaikutuksen kautta rakentuvat muutokseen pyrkivät tilanteittaiset päätöksentekoprosessit”. Teknologia ei ole neutraali vuorovaikutuksen väline, mutta mahdollisimman vahvan demokratian kautta voidaan mahdollistaa uusia vuorovaikutusavauksia. 

Anne Rahikan mukaan verkkovuorovaikutuksen voi nähdä äärimmillään etäisenä ja professionaalisena tai toisaalta empaattisena ja persoonallisena. Suljetulla dialogilla Rahikka [3] tarkoittaa puolestaan tilannetta, jossa verkkopalvelussa kysytään jotakin yksittäistä asiaa, avointa dialogia mahdollistaessa laajempien, omaa elämää avaavien viestien. Tutkimuksissa on tähän mennessä tarkasteltu lähinnä tekstuaalista vuorovaikutusta. Tarvitaankin kipeästi tutkimustietoa videoneuvottelun hyödyntämismahdollisuuksista erilaisissa sosiaalityön vuorovaikutuksellisissa käytännöissä.

Teknologian soveltamisessa sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa on paljon mahdollisuuksia, mutta se asettaa haasteita vuorovaikutusosaamiselle. Toiminta on eettisesti vahvaa vain, mikäli riittävä osaaminen sosiaalityön näkökulmasta toteutuu. Kehittyvä teknologia sekä mahdollistaa ja monipuolistaa, että monimutkaistaa vuorovaikutusta. Tutkimustietoa hyödyntävä kehittäminen kulkee oikeaan suuntaan, mikäli tarkastelemme sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa sovellettavaa teknologiaa ensisijaisesti suhteessa sosiaalityön tavoitteisiin ja tehtäviin.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö
www.ulapland.fi/esosiaalityo
esosiaalityo.blogspot.fi
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Niskala Asta 2008. Salatusta suhteesta kahden kimppaan. Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 150. Rovaniemi. http://www.ulapland.fi/includes/loader.aspx?id=60115716-5c44-4c83-bce2-e462b495e291

[2] Blazun Helena 2013. Elderly people's quality of life with information and communication technology (ICT): toward a model of adaptation to ICT in old age. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 59. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1164-3/urn_isbn_978-952-61-1164-3.pdf

[3] Rahikka Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf?sequence

[4] Räsänen Jenni-Mari 2014. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press. Tampere. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9447-5

[5] Wahlström Mikael 2012. The digitalization of social representations. The influence if the evolution of communication technology of the development of shared ideas. Department of social research. University of Helsinki. Helsinki. https://www.doria.fi/handle/10024/96886

[6] Lampinen Airi 2014. Interpersonal boundary regulation in the context of social network services. Publications of the department of Social research 2014:1. Helsingin Yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42272/dissertation_lampinen.pdf?sequence=1

[7] Lehtinen Vilma 2014. Creating shared understandings of interpersonal relationships in online settings. Publications of the department of Social research 2014:11. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45359/Lehtinen_vaitoskirja.pdf?sequence=1

[8] Uski Suvi 2015. Profile work for authenticity – Self presentations in social network services. Publications of the department of Social research 2015:18. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157971/profilew.pdf?sequence=1


[9] Kilpeläinen Arja 2016. Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa: tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön. Acta Universitatis Lapponiensis 316. Lapin Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-879-4


[10] Granholm Camilla 2016. Social work in digital transfer. Blending services for the next generation. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdfhttp://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Kuvituskuvat: www.pixabay.com