Teknologia, sosiaalityö ja vuorovaikutus

Vuorovaikutus on sosiaalityön peruselementti. Teknologian käyttö sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tutkimusperustaisuus ja kriittinen reflektio ovat avainasemassa. Sosiaalityössä ilmiön parista, suoraan tai välillisesti, on aiemmin tehty muutamia väitöskirjoja ([1], [2], [3], [4]). Sosiaalipsykologiassa nimenomaan verkkovuorovaikutusta on tutkittu enemmänkin (esim. [5], [6], [7], [8]). Teknologiaa tarkasteleva sosiaalitieteellinen tutkimus on lisääntymässä, kuten konkreettinen pyrkimys lisätä teknologiaa sosiaalialalla, esimerkiksi palvelujen sähköistämisen muodossa.

Sosiaalityön oppiaineessa Lapin Yliopistossa on 18.3.2016 tarkistettu Arja Kilpeläisen maaseutusosiaalityön teknologiavälitteisyyttä tarkasteleva väitöskirja [9].Tutkimuksessaan Kilpeläinen muun muassa kuvaa, kuinka maaseudun ihmisten osallisuuden toteutumisessa, sekä kylien sisäisissä että ulkoisissa suhteissa, teknologiavälitteisyyden onnistuminen on merkittävässä roolissa.

Helsingin Yliopistossa väittelee 22.4.2016 puolestaan Camilla Granholm, jonka väitöstutkimus [10] käsittelee eri näkökulmista sosiaalityön digitalisoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Granholm muodostaa tutkimuksessaan sulautuvan sosiaalityön (blended social work) käsitteen, lähi- ja verkko-opetusta yhdistävän sulautuvan oppimisen jäsennyksiä hyödyntäen.

Lapin Yliopiston toteuttamassa eSosiaalityön maisterikoulutuksessa, jossa itse toimin opettajana, sosiaalityön vuorovaikutusta tarkastellaan laaja-alaisesti, myös teknologian soveltamisen näkökulmasta. Tässä tekstissä tarkastelen teknologian ja vuorovaikutuksen suhdetta muutamien sosiaalitieteellisten väitöskirjojen tarjoaman tiedon perusteella. Lopuksi pohdin tämän tutkimustiedon antia sosiaalityössä toteutuvalle vuorovaikutukselle. 

Teknologia ja vuorovaikutus sosiaalityön tutkimuksen valossa

Asta Niskalan [1] väitöstutkimuksessa teknologinen sovellus toimi sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten yhteisen työskentelyn välineenä kehitettäessä ”meidän mallia” sosiaalityön prosessiin. Teknologisen sovelluksen avulla tapahtunut prosessin mallinnus toimi ”sekä tiedonkeruun että analysoinnin välineenä”. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuorovaikutteisessa yhteistoiminnallisessa kehittämisessä asiakkaat, työntekijät sekä tutkija. Teknologinen sovellus toimi siis vuorovaikutuksen alustana ja visualisoinnin välineenä. 

Helena Blazun [2] tarkasteli tutkimuksessaan ikäihmisten teknologiasuhteita eri maissa. Ihmiset ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa teknologian kanssa tai sen välityksellä. Näihin teknologiasuhteisiin perustuvaa teknologiaosallisuutta tutkimuksessa tarkasteltiin teknologian käyttöönottamisen, empowermentin ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta muun muassa tietotekniikkakurssi -intervention avulla. Tulosten perusteella teknologiasuhteitten vahvistamisella voidaan vähentää ikäihmisten yksinäisyyttä, mutta tässä oli merkitseviä eroja sekä maittain että sukupuolen perusteella. Tutkimuksessa korostettiin tarvetta henkilökohtaistetumpaan dialogiin ihmisen ja teknologian välisessä vuorovaikutuksessa. 

Anne Rahikan [3] tutkimuksessa tarkasteltiin millaiseksi verkkokommunikaation kuvaus rakentuu sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöitten kertomuksissa. Verkkovuorovaikutusta jäsennettiin tekstuaalisuuden, prosessin, sosiokulttuuristen tekijöitten sekä dialogin kautta, todeten teknologian sosiaalisen ulottuvuuden (auttavissa) verkkopalveluissa muodostuvan ihmisten tietoverkkojen käytöstä, vuorovaikutuksesta sekä osallistumisesta verkkoyhteisöihin. Vuorovaikutteiselle dialogille ja yhteistyölle todettiin olevan tarvetta teknologiakeskeisyyteen vaikuttamiseksi.

Jenni-Mari Räsäsen [4] tutkimuskohteena oli tietojärjestelmien yhteiskäyttö sosiaalipäivystyksessä tiedonhallinnan ja –siirron, sekä sosiaalityöntekijöitten tuottamien ”selontekojen” näkökulmasta. Tutkimuksessa todennettiin miten tietojärjestelmät muokkaavat työntekemisen, tiedontuotannon ja tiedonhallinnan tapoja sekä sitä, miten työntekijät oikeuttavat ja perustelevat tietokoneen ja tietojärjestelmien käyttöä. Teknologia vaikuttaa sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten vuorovaikutukseen monesta eri näkökulmasta.

Sosiaalipsykologinen verkkovuorovaikutustutkimus

 

Teknologia on muuttanut vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja tiedon etsimisen tapoja, totesi Mikael Wahlström [5] väitöstutkimuksessaan todeten teknologian myötä myös kommunikoinnin valtarakenteiden muuttuneen ja ehdottaen, että uusien sosiaalitieteellisten teorioitten teknologian sosiaalisten vaikutusten tutkimukseen kehittämisen sijaan tarkastelisimme ja uudelleen rakentaisimme ennemmin nykyisiä teorioita uudesta, ajantasaisesta näkökulmasta. Myös teknologiaa hyödyntävää vuorovaikutusta voidaan tutkia olemassa olevien sosiaalitieteellisten teorioitten avulla, toimintaympäristön muutos kuitenkin huomioiden.

Airi Lampinen [6] tarkasteli tutkimuksessaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten rajojen hallintaa nuorten aikuisten identiteettityössä sekä itsensä esittämisen näkökulmasta. Ihmisillä on paitsi luontainen tarve vuorovaikutukseen, myös tarve säädellä sitä kenen kanssa ja minkä verran vuorovaikutuksessa ollaan. Prosessi vaatii vuorovaikutukseen pääsemisen hallintaa, sosiaalisista suhteista neuvottelemista sekä identiteettityötä. Tutkimuksen mukaan myös sosiaalisten rajojen hallintaan liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutuksellinen yhteistyö tulisi huomioida sovelluksia suunniteltaessa ja yksityisyyden juridiikkaa pohdittaessa.

Vilma Lehtisen [7] tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten suhteiden esittämistä eri-ikäisten ihmisten näkökulmasta. Tutkimuksessa todettiin, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva sosiaalisten suhteiden esittäminen perustuu pitkälti yhteistyöhön ja jaettujen ymmärrysten muodostamiseen, jonka voi nähdä myös vastatoimintana hajaantuvalle ja globalisoituvalle sosialisaatiolle. Verkkovuorovaikutus tarjoaa paljon myös positiivisia mahdollisuuksia erilaisten käsitysten vertailulle ja yhteisyyden etsimiselle.

Suvi Uski [8] puolestaan toteaa väitöstutkimuksessaan sosiaalisen median monimutkaistaneen identiteettityölle likeisen profiilityön tekemistä, joka on kompleksisuudessaan myös uhka perinteiselle, minuuden vakaampana nähdylle kehitykselle. Hankaluuksia voi muodostua esimerkiksi pyrittäessä verkossa muodostamaan ja ylläpitämään yhtenäistä julkikuvaa itsestä erilaisille ihmisille ja verkostoille. Ihminen rakentaa sosiaalisen median ”profiiliminäänsä” vuorovaikutteisesti. Identiteetin (profiilin) hallinnan onnistuminen vaikuttaa hyvinvointiin. Uski liittää keskusteluun myös aitouden toteuttamisen haasteet verkkovuorovaikutuksessa.

Teknologian mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa

Teknologia mahdollistaa sekä uusien ja uudenlaisten vuorovaikutussuhteitten luomisen että entisten ylläpitämisen, myös sosiaalityössä. Teknologian avulla voidaan monipuolistaa sosiaalityöntekijöiden, palvelujärjestelmän sekä kansalaisasiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Dialogi voi olla parhaimmillaan kohtaava ja tasavertainen, mutta sosiaalityössä aina työntekijöitten asiantuntijavaltaa sisältävä, mikä kuitenkaan ei sinänsä ole este dialogille [3]. Aito mahdollisuus valita teknologiavälitteisiä vuorovaikutuksen tapoja voi lisätä asiakkaiden koettua valinnanvapautta ja valtaa. Teknologian lisääntyminen tuottaa kuitenkin myös uusia haasteita sosiaalityön vuorovaikutukselle.

Jo organisaation tyyli viestiä vaikuttaa siihen, millaiseksi verkkovuorovaikutus rakentuu [3]. Myös epätasaiset vallan elementit vuorovaikutuksessa, sekä asiakkaan tosiasialliset mahdollisuudet sosiaalisten rajojensa muodostamiseksi, ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi on osattava tunnistaa. Sosiaalityötä verkossa tehtäessä päävastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta on työntekijällä. Kohtaamisilla ja niissä tapahtuvilla yhteisyyden luomisilla on erityinen merkitys vuorovaikutuksen rakentumiselle tai rakentumattomuudelle. Sosiaalityön kohtaamisissa luottamus korostuu. Airi Lampinen onkin pohtinut teknologisoituvaa vuorovaikutusta myös luottamuksen näkökulmasta. Myös Arja Kilpeläinen [9] viittaa tuoreessa väitöskirjassaan luottamuksen merkitykseen työskenneltäessä ja oltaessa vuorovaikutuksessa verkkovälitteisesti.

Teknologia mahdollistaa uudella tavalla yhteistyötä ja yhteisyyden luomista [7]. Nämä mahdollisuudet ovat resurssi sekä sosiaalityön ja asiakkaiden vuorovaikutukselle että kansalaisten keskinäisen vuorovaikutuksen kautta tapahtuvalle sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiselle. Sosiaalityöhön tarvitaankin lisää verkkovuorovaikutusosaamista sekä teknologiaosaamiseen liittyvää erilaisten teknologiasuhteitten tunnistamista ja niiden huomioimista. Tutkimusperustaisuus liittyy vahvasti em. osaamisalueitten vahvistamiseen.

Teknologian käyttö luo vuorovaikutukselle omat erityispiirteensä. Tietokoneen, tietojärjestelmien ja mobiililaitteiden käyttöä saatetaan myös joutua perustelemaan sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa [4]. Sosiaalipalveluissa asioiminen muodostaa omanlaisensa kontekstuaaliset mahdollisuudet ja rajat vuorovaikutukselle. Asta Niskala [1] kuvaa teknologisen sovelluksen avulla tehtyä sosiaalityön asiakasprosessin mallinnusta ”kietoutuviksi kohtaamisiksi joissa vallan ja vuorovaikutuksen kautta rakentuvat muutokseen pyrkivät tilanteittaiset päätöksentekoprosessit”. Teknologia ei ole neutraali vuorovaikutuksen väline, mutta mahdollisimman vahvan demokratian kautta voidaan mahdollistaa uusia vuorovaikutusavauksia. 

Anne Rahikan mukaan verkkovuorovaikutuksen voi nähdä äärimmillään etäisenä ja professionaalisena tai toisaalta empaattisena ja persoonallisena. Suljetulla dialogilla Rahikka [3] tarkoittaa puolestaan tilannetta, jossa verkkopalvelussa kysytään jotakin yksittäistä asiaa, avointa dialogia mahdollistaessa laajempien, omaa elämää avaavien viestien. Tutkimuksissa on tähän mennessä tarkasteltu lähinnä tekstuaalista vuorovaikutusta. Tarvitaankin kipeästi tutkimustietoa videoneuvottelun hyödyntämismahdollisuuksista erilaisissa sosiaalityön vuorovaikutuksellisissa käytännöissä.

Teknologian soveltamisessa sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa on paljon mahdollisuuksia, mutta se asettaa haasteita vuorovaikutusosaamiselle. Toiminta on eettisesti vahvaa vain, mikäli riittävä osaaminen sosiaalityön näkökulmasta toteutuu. Kehittyvä teknologia sekä mahdollistaa ja monipuolistaa, että monimutkaistaa vuorovaikutusta. Tutkimustietoa hyödyntävä kehittäminen kulkee oikeaan suuntaan, mikäli tarkastelemme sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa sovellettavaa teknologiaa ensisijaisesti suhteessa sosiaalityön tavoitteisiin ja tehtäviin.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö
www.ulapland.fi/esosiaalityo
esosiaalityo.blogspot.fi
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Niskala Asta 2008. Salatusta suhteesta kahden kimppaan. Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 150. Rovaniemi. http://www.ulapland.fi/includes/loader.aspx?id=60115716-5c44-4c83-bce2-e462b495e291

[2] Blazun Helena 2013. Elderly people's quality of life with information and communication technology (ICT): toward a model of adaptation to ICT in old age. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 59. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1164-3/urn_isbn_978-952-61-1164-3.pdf

[3] Rahikka Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf?sequence

[4] Räsänen Jenni-Mari 2014. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press. Tampere. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9447-5

[5] Wahlström Mikael 2012. The digitalization of social representations. The influence if the evolution of communication technology of the development of shared ideas. Department of social research. University of Helsinki. Helsinki. https://www.doria.fi/handle/10024/96886

[6] Lampinen Airi 2014. Interpersonal boundary regulation in the context of social network services. Publications of the department of Social research 2014:1. Helsingin Yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42272/dissertation_lampinen.pdf?sequence=1

[7] Lehtinen Vilma 2014. Creating shared understandings of interpersonal relationships in online settings. Publications of the department of Social research 2014:11. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45359/Lehtinen_vaitoskirja.pdf?sequence=1

[8] Uski Suvi 2015. Profile work for authenticity – Self presentations in social network services. Publications of the department of Social research 2015:18. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157971/profilew.pdf?sequence=1


[9] Kilpeläinen Arja 2016. Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa: tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön. Acta Universitatis Lapponiensis 316. Lapin Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-879-4


[10] Granholm Camilla 2016. Social work in digital transfer. Blending services for the next generation. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdfhttp://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Kuvituskuvat: www.pixabay.com