Toiminta- ja ihmislähtöinen teknologian kehittäminen sote alalla

Teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja levittäytyy työelämään. Sen taustalla ovat usein taloudelliset ja toiminnan tehokkuutta korostavat perustelut. Vähemmälle huomiolle jää pohdinta mitä sosiaalista teknologiaan liittyy ja minkälaisia sosiaalisia vaikutuksia teknologialla on työn tavoitteisiin, työntekijöihin ja asiakkaisiin. Kirjoitukseni lähtökohtana on ajatus siitä, että teknologian kehittämisessä tulee huomioida sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulma, jotta teknologia olisi kestävää. Siksi korostan tässä tekstissä kehittämisen toimintalähtöisyyttä ja niiden työntekijöiden ja asiakkaiden osallisuutta kehittämisessä, jotka arjessa käyttävät teknologiaa hyödyntäviä työvälineitä ja joiden toimintaan erilaisten laitteiden, ohjelmien ja sovellusten käyttö vaikuttaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa haasteet teknologian käyttöönottoon tulevat kansallisista strategioista, ja ohjelmista, joiden tavoitteita toteutetaan useissa eri hankkeissa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että teknologia on saanut autonomisen aseman ikään kuin se toimisi irrallaan ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Tämä näkyy esim. siinä, kuinka työntekijät ja asiakkaat määrittyvät teknologian käyttäjiksi, joilla ei ole aktiivista osallisuutta teknologian suunnittelussa ja kehittämisessä. Myös teknologian vaikuttavuutta tutkittaessa korostuvat tulosten taloudelliset mittarit eikä itse työn tavoitteiden toteutuminen tai teknologian käytön vaikutus ihmisiin.

Näkökulmia toiminta- ja ihmislähtöisyyteen

Teknologiaa kehitetään ja käytetään aina tietyssä kontekstissa. Kansallisella tasolla teknologian käyttöä määritellään erilaisissa ohjelmissa, strategioissa ja normiohjauksena, organisaatioiden tasolla kansalliset tavoitteet näkyvät strategioissa ja niitä toteutetaan pääasiassa erilaisissa hankkeissa. Työntekijöiden toiminnan tasolla teknologian kehittäminen ja käyttöönotto toteutuu toimintalähtöisesti, tiettyyn historiallisesti muodostuneeseen, organisatoriseen ja sosiokulttuuriseen kontekstiin sijoittuneena. Teknologian käyttö ja sen vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa konkretisoituu työntekijöiden työssä ja työntekijöiden toteuttamana.

Teknologian kehittämisessä unohtuu usein, että ihminen on subjekti, aktiivinen toimija, joka sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kehittää, käyttää ja päättää teknologian käytöstä. Ihmisten keskinäinen toiminta ja sen taustalla oleva paikallinen konteksti ja kulttuurinen viitekehys vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa otetaan käyttöön, miten teknologiaa käytetään ja minkälaisissa työtehtävissä. Teknologian yhteydessä tulisi siten huomioida ne sosiaaliset prosessit, joissa teknologiaa kehitetään ja käytetään sekä eri tasoilla olevat sosiaaliset prosessit, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.

Teknologian käytöllä on aina sosiaalisia vaikutuksia, jotka tulisi huomioida jo silloin kun teknologiaa kehitetään.  Työntekijätasolla teknologia muuttaa työntekijöiden arvoja ja käsityksiä työstä sekä työntekijöiden yksilöllisiä käsityksiä itsestään työntekijänä. Teknologia muuttaa myös työntekijän ja asiakkaan välistä suhdetta sekä olemassa olevia palveluprosesseja. Teknologia voi vaikuttaa työn tavoitteisiin sekä muihin työhön liittyviin toimintakäytäntöihin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa työn vaikuttavuuden näkökulmasta, korostuu se, miten teknologian käyttö työntekijöiden työssä vaikuttaa työn tavoitteiden mukaisesti asiakkaiden hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen.

Yhteistoiminnallinen kehittäminen

Työyhteisön ulkopuolelta tuotettu teknologia käyttöönotto ei mahdollista sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden ammatillisen, käytännöllisen ja kokemuksellisen tiedon hyödyntämistä eikä ota tarpeeksi huomioon työn tavoitteita eikä sitä kontekstia, jossa teknologiaa käytetään. Mikäli teknologia käytetään välineenä työssä ja sen taustalla on teknologian ammattilaisen tai organisaation käsitys siitä, mihin välinettä käytetään, ketä varten se on ja mitä sen pitäisi tuottaa, väline voi muuttaa työn luonnetta ja vaikuttavuutta merkittävästi. Tästä syystä ulkopuolelta tuotettu teknologia ei sovellu sellaisenaan työhön vaan teknologian toimintalähtöisessä kehittämisen tulisi osallistaa jo suunnitteluvaiheesta ne työntekijät ja asiakkaat, jotka käyttävät kehittämisen kohteena olevaa teknologiaa. Työntekijöiden ja asiakkaiden tietoa ja osaamista tarvitaan, jotta teknologia olisi sekä taloudellisesti että sosiaalisesti kestävää.

En näe, että toimintalähtöisessä kehittämisessä kyse olisi pelkästään työntekijöiden ja asiakkaiden osaamisesta tai resursseista osallistua kehittämiseen. Kyse on myös organisaation rakenteiden luomista mahdollisuuksista ja  kehittämiskulttuurista, jotka vaikuttavat siihen, ketä osallistamme ja minkälaisia kehittämismenetelmiä käytämme. Tutkimuksen ja etenkin vaikuttavuuden tutkimuksen liittäminen kehittämiseen tekee näkyväksi, miten teknologian käyttö tukee sosiaali- ja terveydenhuollossa työn tavoitteita ja minkälaisia vaikutuksia teknologian käytöllä on työntekijöiden työhön ja asiakkaiden hyvinvointiin.

Palaan tekstini alkuun, jossa korostan sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa kestävän teknologian kehittämisen lähtökohtana on sekä taloudellinen että sosiaalinen näkökulman. Yhteistoiminnallinen kehittäminen korostaa kokonaisvaltaisuutta sekä eri toimijoiden osallisuutta paikallisessa, toimintalähtöisessä kehittämisessä ja eri toimijoiden tiedon ja osaamisen yhdistämistä, niin että muodostuu uusia ideoita ja innovaatioita. Kehittäminen perustuu dialogiin, jossa eri toimijat ovat tasavertaisessa asemassa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa eri toimijoiden sekä teknologian ammattilaisten keskinäisessä dialogissa tavoitteena on yhteisten neuvotteluiden ja sopimusten kautta tuottaa kokonaisvaltaista ja vaikuttavaa teknologiaa, joka sulautuu työntekijöiden arkeen ja vahvistaa asiakkaiden hyvinvointia ja selviytymistä erilaisissa elämäntilanteissa.


Maarit Kairala

Kirjoittaja on eSosiaalityön maisterikoulutuksen projektipäällikkö/yliopisto-opettaja, jonka tulevan väitöskirjan aiheena on vanhuspalveluiden kehittäminen sosiaalisena prosessina. Kirjoituksen taustalla olevia lähteitä voi kysyä sp osoitteesta maarit.kairala@ulapland.fi

                                                                                        

eSosiaalityön maisterikoulutuksen verkkosivut

eSosiaalityön mahdollisuudet -blogi

Facebook-ryhmä: eSosiaalityön mahdollisuudet

Twitter: @eSosiaalityo

Teknologia sosiaalityön mahdollisuutena

Arjen teknologisoituminen

 

Elämme teknologisen vallankumouksen aikaa, jonka merkitys ihmisille sanotaan olevan yhtä suuri kuin aikoinaan höyryvoiman keksiminen. Teknologian etenemistä perustellaan sen vaikutuksilla talouteen ja kilpailukykyyn. Sen nähdään vapauttavan ihmistyövoimaa siten, että pystymme suuntaamaan työtämme oleellisiin tehtäviin, joita kone ei voi tehdä. Ihmisten arjessa teknologisoituminen on toteutunut nopeasti ja ulottuu vähitellen kaikille eri elämänalueille. Emme osaa enää kuvitella arkea, jossa ei olisi erilaisia koneita ja laitteita tai jatkuvaa yhteyttä verkkoon. Päivittäisessä selviytymisessämme käytämme teknologiaa niin työssä, asumisessa, kotitöissä, liikkumisessa kuin vapaa-ajalla.

Teknologian käyttö tuottaa sekä tarkoituksellisia että tarkoituksettomia seurauksia. Usein teknologisoitumisen vaikutuksia mitataan tiettyyn yksittäiseen tekniseen ratkaisuun liittyen. Vaikutusten mittaamisessa korostuvat taloudelliset ja tehokkuutta korostavat mittarit. Vähemmälle huomiolle jäävät teknologisoitumisen tarkoituksettomat seuraukset, jotka muodostuvat usein pitkällä aikavälillä ja joiden yhteyttä teknologiaan on vaikeampi todentaa.

Harvemmin tutkitaan teknologisoitumisen seurauksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Arjen teknologisoitumisen nähdään muuttavan instituutioita, vuorovaikutusta, ihmissuhteita, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ihmisten arjessa virtuaali- ja reaalimaailma muodostavat yhä vuorovaikutteisemman kokonaisuuden, jonka vaikutuksia ei vielä tunneta hyvin. Kestävän teknologisen kehityksen toteutumisen näkökulmasta tulisi tarkastella yhteiskunnan ja ihmisten arjen teknologisoitumisen taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia sekä lähitulevaisuudessa että pitkällä aikavälillä.

Sosiaalityön mahdollisuudet

 

Toimintaympäristön muutokset ja ihmisten arjen teknologisoituminen nousevat keskeiseksi tulevaisuuden haasteiksi sosiaalityössä. Haasteet liittyvät muihin sosiaalityön tulevaisuuden muutostarpeisiin, joiden taustalla ovat sosiaali- ja terveydenhuollon käytäntöjen integroituminen ja lainsäädännön sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen muutokset. Haasteet tulisi ymmärtää myös siitä näkökulmasta, että sosiaalityössä tulee tuntea ihmisten arkea ja sen muutoksia. Arjen teknologisoituminen vaikuttaa sosiaalisten ongelmien uudelleenmuotoutumiseen, uudenlaisten verkossa toteutuvien sosiaalisten ilmiöiden syntymiseen sekä virtuaali- ja reaalimaailman vuorovaikutteisuuteen ihmisten arjessa.

Sosiaalityössä teknologia tulee nähdä mahdollisuutena, joka parhaimmillaan tuottaa uudenlaisia työvälineitä sosiaalityön toteuttamiseen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon integroitumiseen. Sosiaalityön tavoitteena on käyttää teknologiaa työvälineenä siten, että se tukee ihmisten toimintaedellytyksiä ja selviytymistä arjen elämäntilanteissa sekä vahvistaa hyvinvointia tukevia olosuhteita. Näkökulma on ihmislähtöinen ja korostaa teknologian positiivisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin.

Parhaimmillaan teknologian käyttö sosiaalityössä tukee ihmisten selviytymistä, vahvistaa heidän toimijuuttaan omassa elämäntilanteessaan ja elinympäristössään, tuottaa sosiaalista tukea ja yhteisöllisyyttä sekä luo uudenlaisia osallisuuden ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Sosiaalityön haasteena on huomioida asiakkaiden yksilöllisyys. Asiakkailla on erilaisia ongelmia, voimavaroja selviytyä ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia. Sosiaalityössä tulee selvittää yksilökohtaisesti voidaanko juuri tätä asiakasta tukea käyttäen sähköisiä palveluita tai teknologiaa soveltavia työvälineitä. Eettisten periaatteiden mukaan etenkin heikoimmassa asemassa olevien ihmisten mahdollisuudet tiedonsaantiin ja sähköisten palveluiden käyttöön nousee haasteeksi, jolloin ohjaus kasvokkaisiin palveluihin on tärkeää.

Teknologian käyttö nivoutuu sosiaalityössä ehkäisevään, kuntouttavaan, yhteisöjä tukevaan ja rakenteelliseen työhön. Etenkin ehkäisevässä ja rakenteellisessa sosiaalityössä teknologia avaa uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta myös korjaavassa työssä on kokeiltu erilaisia mahdollisuuksia käyttää teknologisia sovelluksia osana asiakasprosessia.

Teknologian kehittäminen, siten että se tukee sosiaalityön tehtäviä, tavoitteita ja etiikkaa, edellyttää tutkimuksen ja käytännön vuoropuhelua, sosiaalityön tietoperustan ja metodien soveltamista sekä asiakkaiden osallisuuden vahvistamista. Sosiaalitieteellisen tutkimuksen kohteina ovat teknologian sosiaaliset ilmiöt sekä sosiaaliset vaikutukset ihmisten arkeen ja hyvinvointiin. Tutkimuksen avulla pyritään tarkastelemaan teknologisoitumista käyttäjätasoa syvemmin ja huomioimaan teknologisoitumisen vaikutukset ihmisten elämäntilanteisiin ja selviytymiseen.

Ihmislähtöinen ja yhteistoiminnallinen kehittäminen

 

Sosiaalityön haasteena on siirtyä vahvemmiksi toimijoiksi teknologian kehittämisessä, jotta teknologia mahdollistaa sosiaalityön tekemisen sosiaalityön tavoitteiden, tehtävien ja etiikan näkökulmasta. Ihmislähtöisessä kehittämisessä tulee huomioida teknologian vaikutukset sosiaalityöntekijöiden työhön, työntekijän ja asiakkaan suhteeseen, rooleihin ja laajemmin sosiaalityön muihin toimintakäytäntöihin samoin kuin teknologian vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen.

Kestävän kehityksen näkökulmasta teknologian suunnittelu, käyttöönotto ja arviointi edellyttävät monialaista ja -tieteistä yhteistoimintaa, jossa jo suunnitteluvaiheessa huomioidaan eri toimijoiden näkökulmat ja jossa yhteistoiminnallisessa prosessissa tuotetaan uudenlaisia ratkaisuja. Kestävän kehityksen näkökulma vahvistuu sekä dialogissa että uudenlaisen toiminnan kokeiluissa. Sosiaalityöntekijöiden roolina verkostomaisessa kehittämisprosessissa on nostaa keskusteluun teknologiaan liittyvä sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaaliset vaikutukset.

Muodostamalla eri ammattilaisten välille ja organisaation rajapinnoille verkostoja, joissa eri alojen toimijoiden tieto ja osaaminen yhdistyvät, voidaan varmistaa kokonaisuus, joka tuottaa kestävää teknologista kehitystä sekä vastaa ihmisten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti.

Maarit Kairala

Kirjoittaja on eSosiaalityön maisterikoulutuksen projektipäällikkö/yliopisto-opettaja.

eSosiaalityön mahdollisuudet -blogi
Facebook-ryhmä: eSosiaalityön mahdollisuudet
Twitter: @eSosiaalityo
eSosiaalityön maisterikoulutuksen verkkosivut