Vammaisten henkilöiden käsityksiä osallisuudesta ja valinnanvapaudesta henkilökohtaisen avun palvelusetelissä

- sähköisen palvelusetelin mahdollisuudet ja haasteet                                

Vammaisten henkilöiden oikeudet ovat olleet paljon esillä viimeisen vuosikymmenen aikana. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioitiin Suomessa vuonna 2016. Vammaissopimus on Suomessa osa kansallista lainsäädäntöä, ja sen tarkoituksena on taata vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden ihmisarvon kunnioittamista. Sopimuksen mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan huomioida vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen ja edistäminen [1].

Digitalisaatio on hallitusohjelman läpileikkaava teema, joka huomioidaan lähes jokaisessa kärkihankkeessa [2]. Asiayhteydestä riippuen digitalisaation määritelmä hieman vaihtelee, ja sille on vaikea löytää kattavaa määritelmää. Digitalisaation yhtenä synonyyminä voidaan käyttää palveluiden sähköistämistä. Asuinpaikasta riippumatta kansalaisella tulisi olla mahdollisuus asioida sähköisesti [3]. Yksi digitalisaation mahdollisuuksista on sähköinen palveluseteli. Palveluseteli on kunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakkaalle myöntämä sitoumus, jolla kunta korvaa asiakkaalle palvelun käytöstä aiheutuneet kustannukset sovittuun määrään saakka. Se on yksi tapa järjestää kunnan vastuulle kuuluvia palveluita. Palveluseteliprosessissa keskeisessä roolissa ovat kunta, asiakas ja palvelujen tuottaja. Palveluseteli soveltuu sellaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, joissa asiakkaan on mahdollista valita itse palvelu tai palveluntuottaja. Palveluseteli on toimintamalli, jolla pyritään tukemaan asiakkaan valinnanvapautta, ja palveluseteli nähdäänkin yhtenä ratkaisumallina palvelujen tuottamisessa. Palvelun tarkoituksena on parantaa kansalaisen osallistumismahdollisuuksia palvelujen suunnittelussa, valinnassa ja niihin hakeutumisessa [4]. Erilaisia mielipiteitä herättää kuitenkin se, mitä konkreettisesti asiakkaan valinnanvapauden lisäämisellä tavoitellaan. Toteutuuko asiakkaan etu?

Osallisuus, valinnanvapaus ja digitalisaatio ovat erittäin ajankohtaisia aiheita, ja lainsäädännöllisen kehityksen johdosta niiden merkitys tulee edelleen korostumaan. Osallisuuden yhtenä osa-alueena on henkilön itsenäisyys, johon kuuluu oman elämän hallittavuus, vaikuttaminen palveluihin ja toimintaympäristössä liittyminen erilaisiin merkityksellisiin vuorovaikutussuhteisiin [5].

Pro gradu -tutkielmassani tutkin vammaisten henkilöiden käsityksiä osallisuudesta ja valinnanvapaudesta henkilökohtaisen avun sähköisestä palvelusetelistä ennen setelin varsinaista käyttöön ottamista. Tutkimuksessa kysyin vammaisilta henkilöiltä, mitä he ajattelevat osallisuudesta ja valinnanvapaudesta henkilökohtaisen avun sähköisessä palvelusetelissä. Haastateltavilla ei ollut kokemusta palvelusetelistä, eikä siten sähköisestäkään.

Osallisuuden toteutuminen

Tutkimuksessa osa vammaisista henkilöistä epäili osallisuuden toteutumista, koska heillä ei ollut käytössään tietokonetta eikä internetyhteyttä, jonka avulla sähköistä palveluseteliä käyttäisivät. Jotkut vammaiset henkilöt kertoivat, ettei heitä edes kiinnosta sähköiset palvelut eikä internetyhteyttä ole tarkoitus hankkiakaan. Osallisuuden kokeminen on kiinni yhteiskunnan rakenteiden sekä asenteiden lisäksi kuitenkin viime kädessä ihmisestä itsestään ja siitä, millainen asenne hänellä on elämässä väistämättä eteen tuleviin haasteisiin [6]. Tarvitaan motivaatiota, että herää kiinnostus käyttää tietotekniikkaa eikä pelkää sen käyttämistä [7]. Arja Kilpeläinen [8] on tuonut esiin, että teknologian käytön edellytyksenä on yleensä käyttäjien oma, henkilökohtainen motivaatio opetella uusia toimintatapoja. Osallisuus ei ole kuitenkaan pysyvä tila, vaan se vaihtelee elämänvaiheiden ja tilanteiden kautta [9]. Esimerkiksi toimintakyky voi heikentyä, eikä silloin jaksa opetella uusia asioita.

Osallisuuteen pystyy vaikuttamaan omakohtaisella sitoutumisella, ottamalla vastuuta päätöksistä silloin, kun siihen liittyy mahdollisuus vaikuttaa prosessin kulkuun [9]. Osalla haastateltavista oli myös myönteinen ja avoin asenne sähköistäkin seteliä kohtaan. Haastateltavat kertoivat tarvitsevansa ohjausta ja apua sähköisen palvelusetelin käytössä. Osallisuus on erilaisia mahdollisuuksia tiedon välityksen, valintojen ja päätösten tekemisessä.

Vammaisten henkilöiden mielestä arjen hallinnassa osallisuus toteutuu avun saamisena, kun esimerkiksi henkilökohtainen avustaja auttaa vaikkapa kodin töissä, harrastuksissa ja asioilla käymisessä. Sillä ei ollut väliä, onko se palvelusetelillä vai jollain muulla tavalla järjestettynä. He kertoivat olevansa tyytyväisiä, kunhan vain saavat tarpeellisen määrän henkilökohtaista apua. Osallisuus nähdään keinona lisätä hyvinvointia ja kansalaisten aktiivisuutta [10]. Vammaispalveluiden tukimuotona henkilökohtainen apu on yksi tärkeimmistä vaikeavammaisille kohdistetuista palveluista. Sitä pidettiin osallisuuden vahvistamisen kannalta keskeisenä ja merkittävänä palveluna.  Osallisuutta mitattaessa tulee huomioida ihmisten erilaiset tarpeet osallistumisen ja osallisuuden suhteen, tärkeätä on ihmisen yksilöllinen kokemus omasta arvokkuudesta ja mahdollisuudesta tehdä päätöksiä [6]. 

Palvelusetelin ajateltiin vaikuttavan osallisuuteen ja edelleen voimaantumiseen. Voimaantuminen käsitettiin elämää kannattavana asiana, joka auttaa arjessa selviytymisessä. Osallisuutta omassa elämässä edistetään pääsääntöisesti yksilöllisesti voimavaraistavin keinoin. Osallisuus on keskeinen tekijä hyvinvoinnin vahvistamisessa, vaikkei sitä voi helposti esittää. Yksimielisyys on, että osallisuus ja sosiaaliset verkostot toimivat suojaavina tekijöinä erilaisia hyvinvointivajeita ja syrjäytymistä vastaan [9].

Valinnanvapaus henkilökohtaisen avun palvelusetelillä

Valinnanvapauden uskottiin lisääntyvän, sikäli kun on palvelua tarjoavia yrityksiä. Osallisuus voi olla vähäinen valinnanmahdollisuuteen palvelusetelin palveluntuottajan valinnassa, koska palvelua tarjoavia ei ole välttämättä paljoa ja myös palvelun hinnat voivat karsia palveluntuottajia pois [10]. Valinnanvapautta painottavassa sosiaalipolitiikassa korostetaan entistä enemmän ihmisen omaa vastuuta. Kaikki halutaan mukaan ja kaikkien valintoja kunnioitetaan, mutta on ihmisistä itsestään kiinni, miten lopulta käy, sillä myös vastuu siirtyy valintojen mukana. Valinnanvapaus voi lisätä eriarvoisuutta, koska kaikki eivät kykene tekemään valintoja, mutta myös vastaavasti valinnanvapautta voidaan suunnata niille, joilla sitä aikaisemmin ei ole ollut, siten lisätään tasa-arvoa [11]. Osa vastaajista oli sitä mieltä, ettei palvelusetelistä ole hyötyä eikä nähnyt siinä sen kummemmin valinnanvapautta, koska oli tyytyväinen nykyiseen palvelumalliin. Joidenkin haastateltavien mielestä paperinen palveluseteli oli mielekkäämpi verrattuna sähköiseen.

Henkilökohtaiseen apuun liittyy vahvasti ajatus vaikeavammaisen henkilön itsemääräämisen kunnioittamisesta ja osallisuuden mahdollistamisesta. Käsitykset yhdenvertaisuuden toteutumisesta palvelusetelin avulla olivat aika negatiivisia. Haastateltavat toivat esiin asumispaikan vaikuttavan siihen, miten saa palvelua, ja yhdenvertaisuuden toteutuminen kauempana kuntakeskuksesta epäilytti. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton julkaisemassa Sote-tieto hyötykäyttöön 2020 -strategiassa yhtenä tavoitteena on” Kansalainen – pystyn itse”. Henkilöllä pitäisi olla mahdollisuus riippumatta siitä missä asuu, asioida sähköisesti palvelujen tuottajien kanssa sekä antaa tietoa ammattilaisten käyttöön. Palvelujen laatu- ja saatavuustieto mahdollistaa palveluntarjoajan vertailun ja valinnan sekä tukee valinnanvapauden toteutumista [3].

Itsemääräämisoikeuden käsitettiin liittyvän valinnanvapauteen, vammaiset henkilöt haluavat mahdollisimman paljon tehdä itsenäisesti päätöksiä ja konkreettisesti esimerkiksi tehdä kodintöitä ja käydä kaupassa. Valinnanvapaudesta useimmat haastateltavat olivat kuulleet, mutta ihan tarkkaa tietoa ei ollut, mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa. Sillä on vaikutusta arjen toimintoihin, kun ei ole mistä valita palvelusetelillä avustajaa, vaikka se olisikin siinä tilanteessa järkevin palvelumuoto. Valinnanvapauden toteutuminen edellyttää, että asiakas kykenee itse tekemään valinnan sikäli, kun on palvelun toteuttajia. Sosiaalihuollon asiakaslain soveltaminen vammaispalveluissa merkitsee, että vammaiselle henkilölle annetaan mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa siihen, millaisia palveluita ja tukitoimia hänelle järjestetään ja millä tavoin ne toteutetaan, jotta ne parhaiten edistävät hänen itsemääräämisoikeutensa toteutumista ja lisäävät hänen mahdollisuuksiaan toimia ja osallistua yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä [12].

Joitakin vammaisia henkilöitä sähköinen palveluseteli kiinnosti, ja heillä oli avoin suhtautuminen sähköiseen palveluseteliin valinnanvapauden mahdollistajana. Ne joilla oli jotain tietoa palvelusetelistä, suhtautuivat myönteisesti asiaan ja osasivat ajatella, mitä osallisuus ja valinnanvapaus tarkoittavat omalla kohdalla. Minna Lindqvistin [13] mukaan sähköinen palveluseteli ja ostopalvelujärjestelmä ovat uusi valtakunnallinen ratkaisu tukemaan hyvinvointipalvelujen järjestämistä ja toimintamalliuudistusta. Järjestelmän avulla on mahdollisuus laajentaa palvelusetelin käyttöä ja myös palvelumarkkinoiden kehittymistä sekä samalla helpottaa palvelujen tarjoamista. Arja Kilpeläinen ja Marja Salo-Laaka [14] ovat tarkastelleet asiakkaan osallisuutta myös ottamalla rinnalle teknologian osallisuuden mahdollistamiseksi. Sosiaalityön asiakasryhmistä esimerkiksi vammaisille on ollut hyötyä teknologian yleistymisestä, se on avannut heille osallistumiseen ja osallisuuteen kanavia. Mikäli teknologia saadaan kiinnitettyä sosiaalityön toimintaan hallitusti, se tukee asiakasosallisuutta. Teknologia lisää mahdollisuuksia avun saamiseen, tukea itsenäisessä selviytymisessä ja itsensä ilmaisemisessa.

Osallisuus on sosiaali- ja terveydenhuollossa tunnustettu arvo ja tavoite, kuitenkaan se ei käytännössä ole toteutunut sen mukaisesti. Palveluiden käyttäjien kokemuksia ja mielipiteitä ei huomioida tarpeeksi usein, vaikka osallisuus olisi äärettömän tärkeää juuri sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille [15].

Valinnanvapauden toteutumisen edellytyksenä on että, asiakkaalla on tietoa oikeudestaan tehdä valintoja ja halu käyttää palveluja. Olisi oltava todellisia vaihtoehtoja, joista valita sekä vertailun mahdollistavaa tietoa ja että on mahdollisuus saada tukea päätöksentekoon [16]. Asiakkaan saadessa palvelusetelin hänen olisi hyvä saada tukea palvelusetelin käyttämisessä. Vastuu siitä, että asiakkaat tuntevat oikeutensa, on sekä palvelujen järjestäjillä että ammattilaisilla, eikä sitä voi jättää yksittäisten kansalaisten tai asiakkaiden aktiivisuuden varaan. Valintojen tekeminen edellyttää asiakkaalta halua ottaa vastuuta ja tehdä valintoja, mutta tulisi olla myös todellisia valinnan vaihtoehtoja, joista asiakkaalla on mahdollisuus valita itselleen sopiva palvelu.

Seija Seppänen

eSosiaalityön maisterikoulutus, Lapin yliopisto

Lähteet:

[1] Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2/2018: Oikeus osallisuuteen

 ja yhdenvertaisuuteen. YK:n vammaisten henkilöiden
oikeuksien yleissopimuksen kansallinen toimintaohjelma 2018–2019.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160666/STM_2_18_WE
B.pdf? sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 14.3.2018.

 

[2] Valtiovarainministeriö i.a. Digitalisaatio 2016.

http://vm.fi/digitalisaatio. Viitattu 23.4.2017.

 

[3] Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 14/2016: Sjöblom Stina. Suomen vammaispoliittisen ohjelman VAMPO 2010–2015 LOPPURAPORTTI.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74810/Rap%20ja%20mu
I_2016-14_verkkoversio%20100316.pdf? sequence=1&isAllowed=y.
Viitattu 2.2.2018.

[4] Lindqvist, Minna 2016: Sade-ohjelman sosiaali- ja terveysalan sähköiset palvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki, 11–16.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130274/URN_ISBN_978-952-302-
634-6.pdf? sequence=1. Viitattu 6.4.2017.

 

[5] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017: Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Työpaperi 33/2017.

https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointiterveyserot/eriarvoi.suus/hyvinvointi/osallisuus.
Viitattu 20.1.2018.

 

[6] Kivistö, Mari 2014: Kolme ja yksi kuvaa osallisuuteen: monimenetelmällinen tutkimus vaikeavammaisten ihmisten osallisuudesta toimintana, kokemuksena ja kielenkäyttönä. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi.

 

[7] Strömberg-Jakka, Minna 2010: Sosiaalityötä ja tasa-arvoa sosiaalitoimen verkkoneuvontaan? Teoksessa: Pohjola Anneli, Kääriäinen Aino & Kuusisto-Niemi Sirpa (toim.):

Sosiaalityö, tieto ja teknologia. PS-kustannus. Juva, 138–139.

 

[8] Kilpeläinen, Arja 2017: Teknologiavälitteisyys järjestöjen arjessa. Teoksessa Kilpeläinen, Arja & Väärälä, Reijo & Heikkinen, Eine & Harpela, Risto (toim):

Kumppanuudesta voimaa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt Lapin rakentajina. Lapin sosiaali- ja
terveysturvayhdistys ry. Rovaniemi, 127–132.

 

[9] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno 2013: Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut.

Helka Raivio ja Jarno Karjalainen 2013, 48.

[10] Kuusinen-James, Kirsi 2016: Setelipeliä. Tutkimus palveluseteliä säännöllisessä kotihoidossa käyttävien iäkkäiden henkilöiden valinnanvapaudesta. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta. Väitöskirja.

[11] Julkunen, Raija 2006: Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu. Stakes. Helsinki, 185–206.

 

[12] Räty, Tapio 2010: Vammaispalvelut. Vammaispalvelujen soveltamiskäytäntö. 4. täysin uudistettu painos. Kynnys ry. Arkmedia Oy. Vaasa, 96–97.

 

[13] Lindqvist, Minna 2016: Sade-ohjelman sosiaali- ja terveysalan sähköiset palvelut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki, 11–16.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130274/URN_ISBN_978-952-302-
634-6.pdf? sequence=1. Viitattu 6.4.2017.

 

[14] Kilpeläinen, Arja & Salo-Laaka, Marja 2012: Asiakasosallisuus teknologisoituvassa palvelujärjestelmässä. Teoksessa Pohjola, Anja & Kemppainen, Tarja & Väyrynen, Sanna (toim.): Sosiaali-työn vaikuttavuus. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi, 302–322.

 

[15] Närhi, Kati, Tuomo Kokkonen & Aila-Leena Matthies 2014: Asiakkaiden osallisuus ja työntekijöiden harkintavalta palvelujärjestelmässä. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakausilehti, Janus. 20 (3), 227–244.

 

[16] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päätösten tueksi 2/2016: Valinnanvapaus sosiaali- ja terveyden huollossa: kriittiset askeleet toteuttamisessa

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130272/URN_ISBN_978-952-302-
637-7.pdf? sequence=1&isAllowed=y. Viitattu 24.4.2016.