Voimavaroja sosiaalityöhön

Työterveyslaitos [1] julkaisi lokakuussa 2016 tutkimuksen, jonka mukaan sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski päätyä työkyvyttömäksi mielenterveyden ongelmien vuoksi verrattuna muihin kunta-alalla työskenteleviin.  Tutkimuksen mukaan sosiaalityölle ominaisiin kuormitustekijöihin ei ole osattu riittävästi puuttua ja sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriski on ollut koholla jo pitkään. Resurssipula, kiireinen työtahti, suuri asiakasvastuu ja asiakkaiden moniongelmaisuus kuormittavat sosiaalityöntekijöitä. Kuormitustekijöitä on myös työolosuhteisiin, työn piirteisiin, työyhteisön ja organisaation toimintatapoihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyen.

Sosiaalityön vaativuuden vuoksi työssä jaksamista tukevien voimavarojen merkitys korostuu. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Työhyvinvointia lisää tutkimuksen mukaan avoin ja kehittämistä tukeva ilmapiiri työyhteisössä ja työssä jaksamista tukee aktiivinen yhdessä tekeminen, keskustelu ja läsnäolo. Tutkimuksessa todettiinkin, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi työhyvinvoinnin vuoksi myös sosiaalipalvelujen laadun varmistamiseksi, sillä sosiaalityöntekijät vaikuttavat voimakkaasti asiakkaidensa elämään ja vaikuttamalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös asiakkaiden hyvinvointiin. Asiakastyölle tulisi olla riittävästi aikaa ja työnohjausta tulisi olla saatavilla kaikille asiakastyötä tekeville sosiaalityöntekijöille.

Myös Talentia-lehti [2] otti kantaa tutkimuksen tuottamaan tietoon sosiaalityön kuormittavuudesta.  Paitsi asiakkaiden moniongelmaisuus ja asiakkaiden suuri määrä, myös monimutkainen ongelmanratkaisu sekä päätöksentekojärjestelmä kuormittavat työntekijöitä. Talentia-lehdessä todettiin, että kuormitusta lisäsivät työntekijöiden kokema epätietoisuus oikeista toimintatavoista ja tilanteet, joissa joutuu toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti. Sosiaalityön päätöksentekoon liittyy paljon tuen ja kontrollin vaihtelua sekä vastuuta ja valtaa. Työntekijää voitaisiin tukea ottamalla käyttöön selkeämmät ja yhtenäiset toimintamallit sekä antamalla mahdollisuus käyttää konsultaatiota. Toivottavasti uudet kehitteillä olevat asiakasjärjestelmät, kuten Apotti [3], tukevat jatkossa sosiaalityötä ja siihen liittyvää päätöksentekoa paremmin.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien ongelmat on tunnettu jo pitkään. Jotta tietojärjestelmä olisi toimiva, järjestelmän tulisi tukea ammattilaista hänen työtehtävissään ja sen on oltava helppokäyttöinen. Suurin osa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä mahdollistaa ainoastaan kirjausten teon tällä hetkellä. Kirjausten lisäksi järjestelmän tulisi auttaa oman työn hallinnassa ja tukea ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Hyvä tietojärjestelmä ohjaa sosiaalityön kirjausta, auttaa priorisoimaan tehtäviä ja muistuttaa esimerkiksi asiakkaan suunnitelman päivittämisestä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen [4] mukaan ongelmia aiheuttaa se, että tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat saarekkeina ja niiden yhteentoimimattomuus on ongelma.  Tietojärjestelmät eivät kykene vaihtamaan tietoa keskenään ja tiedot ovat hajallaan eri paikoissa. Tarpeellisten tietojen kokoaminen on vaivalloista, jolloin kokonaiskuva vaatii paljon ylimääräistä työtä. Olennaista olisi kehittää tietojen liikkuvuutta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Asiakastietojärjestelmät ovat keskeinen osa asiakkaiden palveluprosesseja, palveluiden dokumentointia sekä toiminnanohjausta. Käytettävyydeltään hyvin toimiva tietojärjestelmä auttaa sosiaalityöntekijää työssään ja vähentää työhön liittyvää stressiä.

Talentia-lehdessä [3] todettiin myös, että sosiaalityön heikko maine yhteiskunnassa ja työn vähäinen arvostus on yksi kuormitusta lisäävä tekijä. Yliopistoissa huolen aiheena onkin alan houkuttelevuus ja työntekijöiden saatavuus jatkossa. Työssä jaksamista voidaan lisätä varmistamalla työntekijän ja esimiehen väliset säännölliset tapaamiset, lisätä avointa kommunikaatiota ja myönteisen palautteen antamista sekä tarjoamalla käytännön tukitoimia työssä jaksamiseen. Näin voitaneen vaikuttaa myös siihen, että sosiaalityöntekijät eivät vaihtaisi niin usein työpaikkoja ja hakeutuisi pois asiakastyöstä. Suuri vaihtuvuus lisää jäljelle jäävien työntekijöiden työtaakkaa. Psykososiaalinen kuormitus tulee esiin myös Talentian jäsenkyselyissä, kuten myös avuttomuus tarttua siihen. Puuttumista hillitsee haluttomuus puhua kuormituksesta, sillä sosiaalialalla on vallalla eräänlainen vaikenemisen kulttuuri.

Myös Helsingin Sanomissa [5] käsiteltiin työterveyslaitoksen julkaisemaa tutkimusta. Artikkelissa mainitaan, että työstressiä aiheuttavat etenkin johtamisen epäjohdonmukaisuus sekä epäsuhta toisaalta työn vaatimusten ja työn hallinnan sekä ponnistelujen ja palkkioiden välillä. Työstressi on terveydelle haitaksi ja sitä voi vähentää oikeudenmukaisella johtamisella, jossa kuullaan alaisia tärkeissä asioissa ja muun muassa muutetaan tai perutaan epäonnistuneita päätöksiä.

Sosiaalityön opiskelijan näkökulmasta olisi toivottavaa, että sosiaalityön kuormittavuutta voitaisiin vähentää, työnohjausta ja perehdyttämistä tehostaa sekä muuttaa käytänteitä ja asiakastietojärjestelmiä sosiaalityötä, asiakkaita ja sosiaalityöntekijöitä paremmin palveleviksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa [6] vuodelta 2009 todettiin, että työtyytyväisyys liittyy työn ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin, joihin tulee vaikuttaa samanaikaisesti. Pysyvien muutosten aikaansaaminen tarkoittaa organisatorisen toimintaympäristön kehittämistä, kuten työntekijöiden omaan työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien sekä päätöksentekoon osallistumisen parantamista. Pelkkä organisaatioissa tapahtuva kehittäminen ei ole riittävää, vaan myös sosiaalityön yhteiskunnallista arvostusta on parannettava. Kolmas kehittämisen kohde liittyy välittömään työyhteisöön, sen toimintaan sekä lähiesimieheltä saatavaan tukeen, jota olisi tärkeä vahvistaa. Koska eniten kuormitusta sosiaalityössä aiheuttavat työn organisointi sekä huonosti toimivat käytänteet ja asiakastietojärjestelmät, on rakenteelliselle sosiaalityölle tilausta.

Niina Mäki

Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus

Kuvat: Antti Keränen, https://www.instagram.com/cvltfvck/?hl=fi

Lähteet:

[1] Työterveyslaitos, tiedote 25.10.2016. http://news.cision.com/fi/tyoterveyslaitos/r/sosiaalityon-kuormittavuuteen-taytyy-puuttua,c2108521

[2] Talentia-lehti 1.11.2016 http://www.talentia-lehti.fi/sosiaalityossa-tyon-kuormitus-taittuu-hitaasti/

[3] http://www.apotti.fi/apotti-hanke/

[4] Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, 27.10.2015  http://elec.aalto.fi/fi/midcom-serveattachmentguid-1e57d7f5ac168b07d7f11e589b0f5ad480af4e8f4e8/s1_jormanainen.pdf

[5] HS 28.10.2016 http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002927759.html

[6]  STM julkaisu 2009:6 https://www.julkari.fi/handle/10024/112301

Teknologia, sosiaalityö ja vuorovaikutus

Vuorovaikutus on sosiaalityön peruselementti. Teknologian käyttö sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Tutkimusperustaisuus ja kriittinen reflektio ovat avainasemassa. Sosiaalityössä ilmiön parista, suoraan tai välillisesti, on aiemmin tehty muutamia väitöskirjoja ([1], [2], [3], [4]). Sosiaalipsykologiassa nimenomaan verkkovuorovaikutusta on tutkittu enemmänkin (esim. [5], [6], [7], [8]). Teknologiaa tarkasteleva sosiaalitieteellinen tutkimus on lisääntymässä, kuten konkreettinen pyrkimys lisätä teknologiaa sosiaalialalla, esimerkiksi palvelujen sähköistämisen muodossa.

Sosiaalityön oppiaineessa Lapin Yliopistossa on 18.3.2016 tarkistettu Arja Kilpeläisen maaseutusosiaalityön teknologiavälitteisyyttä tarkasteleva väitöskirja [9].Tutkimuksessaan Kilpeläinen muun muassa kuvaa, kuinka maaseudun ihmisten osallisuuden toteutumisessa, sekä kylien sisäisissä että ulkoisissa suhteissa, teknologiavälitteisyyden onnistuminen on merkittävässä roolissa.

Helsingin Yliopistossa väittelee 22.4.2016 puolestaan Camilla Granholm, jonka väitöstutkimus [10] käsittelee eri näkökulmista sosiaalityön digitalisoitumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Granholm muodostaa tutkimuksessaan sulautuvan sosiaalityön (blended social work) käsitteen, lähi- ja verkko-opetusta yhdistävän sulautuvan oppimisen jäsennyksiä hyödyntäen.

Lapin Yliopiston toteuttamassa eSosiaalityön maisterikoulutuksessa, jossa itse toimin opettajana, sosiaalityön vuorovaikutusta tarkastellaan laaja-alaisesti, myös teknologian soveltamisen näkökulmasta. Tässä tekstissä tarkastelen teknologian ja vuorovaikutuksen suhdetta muutamien sosiaalitieteellisten väitöskirjojen tarjoaman tiedon perusteella. Lopuksi pohdin tämän tutkimustiedon antia sosiaalityössä toteutuvalle vuorovaikutukselle. 

Teknologia ja vuorovaikutus sosiaalityön tutkimuksen valossa

Asta Niskalan [1] väitöstutkimuksessa teknologinen sovellus toimi sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten yhteisen työskentelyn välineenä kehitettäessä ”meidän mallia” sosiaalityön prosessiin. Teknologisen sovelluksen avulla tapahtunut prosessin mallinnus toimi ”sekä tiedonkeruun että analysoinnin välineenä”. Tutkimuksen aineiston tuottivat vuorovaikutteisessa yhteistoiminnallisessa kehittämisessä asiakkaat, työntekijät sekä tutkija. Teknologinen sovellus toimi siis vuorovaikutuksen alustana ja visualisoinnin välineenä. 

Helena Blazun [2] tarkasteli tutkimuksessaan ikäihmisten teknologiasuhteita eri maissa. Ihmiset ovat eri tavoin vuorovaikutuksessa teknologian kanssa tai sen välityksellä. Näihin teknologiasuhteisiin perustuvaa teknologiaosallisuutta tutkimuksessa tarkasteltiin teknologian käyttöönottamisen, empowermentin ja elinikäisen oppimisen näkökulmasta muun muassa tietotekniikkakurssi -intervention avulla. Tulosten perusteella teknologiasuhteitten vahvistamisella voidaan vähentää ikäihmisten yksinäisyyttä, mutta tässä oli merkitseviä eroja sekä maittain että sukupuolen perusteella. Tutkimuksessa korostettiin tarvetta henkilökohtaistetumpaan dialogiin ihmisen ja teknologian välisessä vuorovaikutuksessa. 

Anne Rahikan [3] tutkimuksessa tarkasteltiin millaiseksi verkkokommunikaation kuvaus rakentuu sosiaali- ja terveysjärjestöjen työntekijöitten kertomuksissa. Verkkovuorovaikutusta jäsennettiin tekstuaalisuuden, prosessin, sosiokulttuuristen tekijöitten sekä dialogin kautta, todeten teknologian sosiaalisen ulottuvuuden (auttavissa) verkkopalveluissa muodostuvan ihmisten tietoverkkojen käytöstä, vuorovaikutuksesta sekä osallistumisesta verkkoyhteisöihin. Vuorovaikutteiselle dialogille ja yhteistyölle todettiin olevan tarvetta teknologiakeskeisyyteen vaikuttamiseksi.

Jenni-Mari Räsäsen [4] tutkimuskohteena oli tietojärjestelmien yhteiskäyttö sosiaalipäivystyksessä tiedonhallinnan ja –siirron, sekä sosiaalityöntekijöitten tuottamien ”selontekojen” näkökulmasta. Tutkimuksessa todennettiin miten tietojärjestelmät muokkaavat työntekemisen, tiedontuotannon ja tiedonhallinnan tapoja sekä sitä, miten työntekijät oikeuttavat ja perustelevat tietokoneen ja tietojärjestelmien käyttöä. Teknologia vaikuttaa sosiaalityöntekijöitten ja asiakkaitten vuorovaikutukseen monesta eri näkökulmasta.

Sosiaalipsykologinen verkkovuorovaikutustutkimus

 

Teknologia on muuttanut vuorovaikutuksen, kommunikoinnin ja tiedon etsimisen tapoja, totesi Mikael Wahlström [5] väitöstutkimuksessaan todeten teknologian myötä myös kommunikoinnin valtarakenteiden muuttuneen ja ehdottaen, että uusien sosiaalitieteellisten teorioitten teknologian sosiaalisten vaikutusten tutkimukseen kehittämisen sijaan tarkastelisimme ja uudelleen rakentaisimme ennemmin nykyisiä teorioita uudesta, ajantasaisesta näkökulmasta. Myös teknologiaa hyödyntävää vuorovaikutusta voidaan tutkia olemassa olevien sosiaalitieteellisten teorioitten avulla, toimintaympäristön muutos kuitenkin huomioiden.

Airi Lampinen [6] tarkasteli tutkimuksessaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten rajojen hallintaa nuorten aikuisten identiteettityössä sekä itsensä esittämisen näkökulmasta. Ihmisillä on paitsi luontainen tarve vuorovaikutukseen, myös tarve säädellä sitä kenen kanssa ja minkä verran vuorovaikutuksessa ollaan. Prosessi vaatii vuorovaikutukseen pääsemisen hallintaa, sosiaalisista suhteista neuvottelemista sekä identiteettityötä. Tutkimuksen mukaan myös sosiaalisten rajojen hallintaan liittyvä ihmisten välinen vuorovaikutuksellinen yhteistyö tulisi huomioida sovelluksia suunniteltaessa ja yksityisyyden juridiikkaa pohdittaessa.

Vilma Lehtisen [7] tutkimuksessa tarkasteltiin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa sosiaalisten suhteiden esittämistä eri-ikäisten ihmisten näkökulmasta. Tutkimuksessa todettiin, että sosiaalisessa mediassa tapahtuva sosiaalisten suhteiden esittäminen perustuu pitkälti yhteistyöhön ja jaettujen ymmärrysten muodostamiseen, jonka voi nähdä myös vastatoimintana hajaantuvalle ja globalisoituvalle sosialisaatiolle. Verkkovuorovaikutus tarjoaa paljon myös positiivisia mahdollisuuksia erilaisten käsitysten vertailulle ja yhteisyyden etsimiselle.

Suvi Uski [8] puolestaan toteaa väitöstutkimuksessaan sosiaalisen median monimutkaistaneen identiteettityölle likeisen profiilityön tekemistä, joka on kompleksisuudessaan myös uhka perinteiselle, minuuden vakaampana nähdylle kehitykselle. Hankaluuksia voi muodostua esimerkiksi pyrittäessä verkossa muodostamaan ja ylläpitämään yhtenäistä julkikuvaa itsestä erilaisille ihmisille ja verkostoille. Ihminen rakentaa sosiaalisen median ”profiiliminäänsä” vuorovaikutteisesti. Identiteetin (profiilin) hallinnan onnistuminen vaikuttaa hyvinvointiin. Uski liittää keskusteluun myös aitouden toteuttamisen haasteet verkkovuorovaikutuksessa.

Teknologian mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa

Teknologia mahdollistaa sekä uusien ja uudenlaisten vuorovaikutussuhteitten luomisen että entisten ylläpitämisen, myös sosiaalityössä. Teknologian avulla voidaan monipuolistaa sosiaalityöntekijöiden, palvelujärjestelmän sekä kansalaisasiakkaiden välistä vuorovaikutusta. Dialogi voi olla parhaimmillaan kohtaava ja tasavertainen, mutta sosiaalityössä aina työntekijöitten asiantuntijavaltaa sisältävä, mikä kuitenkaan ei sinänsä ole este dialogille [3]. Aito mahdollisuus valita teknologiavälitteisiä vuorovaikutuksen tapoja voi lisätä asiakkaiden koettua valinnanvapautta ja valtaa. Teknologian lisääntyminen tuottaa kuitenkin myös uusia haasteita sosiaalityön vuorovaikutukselle.

Jo organisaation tyyli viestiä vaikuttaa siihen, millaiseksi verkkovuorovaikutus rakentuu [3]. Myös epätasaiset vallan elementit vuorovaikutuksessa, sekä asiakkaan tosiasialliset mahdollisuudet sosiaalisten rajojensa muodostamiseksi, ylläpitämiseksi ja hallitsemiseksi on osattava tunnistaa. Sosiaalityötä verkossa tehtäessä päävastuu vuorovaikutuksen onnistumisesta on työntekijällä. Kohtaamisilla ja niissä tapahtuvilla yhteisyyden luomisilla on erityinen merkitys vuorovaikutuksen rakentumiselle tai rakentumattomuudelle. Sosiaalityön kohtaamisissa luottamus korostuu. Airi Lampinen onkin pohtinut teknologisoituvaa vuorovaikutusta myös luottamuksen näkökulmasta. Myös Arja Kilpeläinen [9] viittaa tuoreessa väitöskirjassaan luottamuksen merkitykseen työskenneltäessä ja oltaessa vuorovaikutuksessa verkkovälitteisesti.

Teknologia mahdollistaa uudella tavalla yhteistyötä ja yhteisyyden luomista [7]. Nämä mahdollisuudet ovat resurssi sekä sosiaalityön ja asiakkaiden vuorovaikutukselle että kansalaisten keskinäisen vuorovaikutuksen kautta tapahtuvalle sosiaalisen hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiselle. Sosiaalityöhön tarvitaankin lisää verkkovuorovaikutusosaamista sekä teknologiaosaamiseen liittyvää erilaisten teknologiasuhteitten tunnistamista ja niiden huomioimista. Tutkimusperustaisuus liittyy vahvasti em. osaamisalueitten vahvistamiseen.

Teknologian käyttö luo vuorovaikutukselle omat erityispiirteensä. Tietokoneen, tietojärjestelmien ja mobiililaitteiden käyttöä saatetaan myös joutua perustelemaan sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa [4]. Sosiaalipalveluissa asioiminen muodostaa omanlaisensa kontekstuaaliset mahdollisuudet ja rajat vuorovaikutukselle. Asta Niskala [1] kuvaa teknologisen sovelluksen avulla tehtyä sosiaalityön asiakasprosessin mallinnusta ”kietoutuviksi kohtaamisiksi joissa vallan ja vuorovaikutuksen kautta rakentuvat muutokseen pyrkivät tilanteittaiset päätöksentekoprosessit”. Teknologia ei ole neutraali vuorovaikutuksen väline, mutta mahdollisimman vahvan demokratian kautta voidaan mahdollistaa uusia vuorovaikutusavauksia. 

Anne Rahikan mukaan verkkovuorovaikutuksen voi nähdä äärimmillään etäisenä ja professionaalisena tai toisaalta empaattisena ja persoonallisena. Suljetulla dialogilla Rahikka [3] tarkoittaa puolestaan tilannetta, jossa verkkopalvelussa kysytään jotakin yksittäistä asiaa, avointa dialogia mahdollistaessa laajempien, omaa elämää avaavien viestien. Tutkimuksissa on tähän mennessä tarkasteltu lähinnä tekstuaalista vuorovaikutusta. Tarvitaankin kipeästi tutkimustietoa videoneuvottelun hyödyntämismahdollisuuksista erilaisissa sosiaalityön vuorovaikutuksellisissa käytännöissä.

Teknologian soveltamisessa sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa on paljon mahdollisuuksia, mutta se asettaa haasteita vuorovaikutusosaamiselle. Toiminta on eettisesti vahvaa vain, mikäli riittävä osaaminen sosiaalityön näkökulmasta toteutuu. Kehittyvä teknologia sekä mahdollistaa ja monipuolistaa, että monimutkaistaa vuorovaikutusta. Tutkimustietoa hyödyntävä kehittäminen kulkee oikeaan suuntaan, mikäli tarkastelemme sosiaalityön vuorovaikutustilanteissa sovellettavaa teknologiaa ensisijaisesti suhteessa sosiaalityön tavoitteisiin ja tehtäviin.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö
www.ulapland.fi/esosiaalityo
esosiaalityo.blogspot.fi
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Niskala Asta 2008. Salatusta suhteesta kahden kimppaan. Analyysi sosiaalityön prosessin rakentumisesta. Acta Universitatis Lapponiensis 150. Rovaniemi. http://www.ulapland.fi/includes/loader.aspx?id=60115716-5c44-4c83-bce2-e462b495e291

[2] Blazun Helena 2013. Elderly people's quality of life with information and communication technology (ICT): toward a model of adaptation to ICT in old age. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 59. Itä-Suomen yliopisto. Kuopio. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1164-3/urn_isbn_978-952-61-1164-3.pdf

[3] Rahikka Anne 2013. Dialogi auttavissa verkkopalveluissa. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Sosiaalitieteiden laitos. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/41885/rahikka_vaitoskirja.pdf?sequence

[4] Räsänen Jenni-Mari 2014. Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö sosiaalipäivystyksessä: Etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1416. Tampere University Press. Tampere. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-44-9447-5

[5] Wahlström Mikael 2012. The digitalization of social representations. The influence if the evolution of communication technology of the development of shared ideas. Department of social research. University of Helsinki. Helsinki. https://www.doria.fi/handle/10024/96886

[6] Lampinen Airi 2014. Interpersonal boundary regulation in the context of social network services. Publications of the department of Social research 2014:1. Helsingin Yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/42272/dissertation_lampinen.pdf?sequence=1

[7] Lehtinen Vilma 2014. Creating shared understandings of interpersonal relationships in online settings. Publications of the department of Social research 2014:11. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/45359/Lehtinen_vaitoskirja.pdf?sequence=1

[8] Uski Suvi 2015. Profile work for authenticity – Self presentations in social network services. Publications of the department of Social research 2015:18. Helsingin yliopisto. Helsinki. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/157971/profilew.pdf?sequence=1


[9] Kilpeläinen Arja 2016. Teknologiavälitteisyys kyläläisten arjessa: tutkimus ikääntyvien sivukylien teknologiavälitteisyydestä ja sen rajapinnoista maaseutusosiaalityöhön. Acta Universitatis Lapponiensis 316. Lapin Yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-879-4


[10] Granholm Camilla 2016. Social work in digital transfer. Blending services for the next generation. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdfhttp://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf

Kuvituskuvat: www.pixabay.com

My Data – kenelle tietoni kuuluvat

Luultavasti olet jossakin vaiheessa elämääsi laittanut rastin ruutuun, jonka myötä olet antanut tietylle taholle luvan kerätä sinua koskevia tietoja. Harva välttämättä jaksaa lukea näitä sopimustekstejä kovinkaan tarkkaan ja perehtyä siihen, mitä kaikkea tietoa ihmisestä kerätään tai mihin sitä käytetään. Kuinka moni esimerkiksi tietää tarkalleen, mitä tietoja puhelimeen lataamasi sovellukset keräävät? Tietovirrat kulkevat toimijalta toiselle ja niitä jopa myydään eteenpäin. Tavallinen kansalainen on harvoin kovinkaan perillä kaikesta itseään koskevan datan virrasta.

Nopeasti digitalisoitunut yhteiskuntamme ja kehittyneet teknologiat ovat mahdollistaneet tietojen keräämisen yhä suuremmassa mittakaavassa. Lukemattomat yksityiset ja julkiset toimijat keräävät ihmisistä tietoa, dataa jatkuvasti. Näillä tiedoilla pyritään seuraamaan asiakkaiden toimintaa ja valintoja, sekä mahdollisesti suuntaamaan ja kehittämään palveluita ja niihin liittyvää markkinointia tehokkaammin. Tietojen kerääminen tapahtuu yleensä kuitenkin ihmiseltä itseltään piilossa. My Data-ajattelu haluaa muuttaa edellä kuvattua asetelmaa siten, että ihminen itse olisi häntä koskevan tiedon keskiössä.

”My Datalla, suomennettuna omadatalla, viitataan ihmiskeskeisiin henkilötiedon organisointitapoihin, jossa yksityisyydensuojan ja pirstaleisuuden haasteita pyritään ratkaisemaan asettamalla ihminen tiedon hallinnan keskiöön.[--]Yksilö voi hyödyntää tietoaan sekä jakaa, vaihtaa tai myydä sitä edelleen muihin palveluihin.” (Poikola, Kuikkaniemi, Kuittinen 2014, s. 5. [1])

(Kuvan lähde: Poikola, Kuikkaniemi, Honko 2015, s.5. [2])

Uteliaana kuulemaan lisää My Data - ajattelun mahdollisuuksista, otin yhteyttä Oulun yliopiston Centre for Health and Technology innovaatiokeskuksen johtajaan Maritta Perälä-Heapeen.  Esitin hänelle kolme kysymystä:

1. Mitä My Data-ajattelu tarkoittaa käytännössä, kansalaisen näkökulmasta? 

Perälä-Heape: Ihmiskeskeinen tiedon hyödyntämismalli helpottaa henkilön asiointia yritysten ja palvelutuottajien kanssa, koska tiedon siirrettävyys paikasta toiseen on yksinkertaisempaa. Se myös varmistaa tiedon yksityisyyden suojan. Itsemittaustiedon yhdistäminen potilastietoon mahdollistaa yksilökohtaisemman hoitosuunnittelun ja terveyttä ylläpitävän valmennuksen. Niin ikään omatieto mahdollistaa entistä yksilöllisemmän lääkehoidon ja hoidon seurannan sekä vuorovaikutuksen terveydenhoidon ammattilaisten kesken.

2. Miten tällainen My Data-muutos toteutetaan?

Perälä-Heape: Digital Health Revolution-hanke on koostanut monitieteisen tutkimuskonsortion pohtimaan omatiedon hyötykäyttöä tulevaisuuden palvelurakenteissa. Visiona: “Omatietoa hyödyntämällä voidaan tuottaa parempaa terveyttä ja hyvinvointia jokaiselle”. Tutkimuksen keskiössä on ihmiskeskeinen tiedonhallinnan malli (MyData-periaate), kompleksisen tiedon yhdistämisen (Genomitiedosta digitaaliseen jalanjälkeen) teknologiset ratkaisut, omatiedon hyötykäyttö osana yksilöllisiä palveluratkaisuja, palveluekosysteemin muutos ja uudet liiketoimintamallit ja bisnespotentiaali, omatiedon tietosuoja, lainsäädäntö ja eettisyys. Monitoimijayhteistyöllä palveluratkaisuja pilotoidaan yhteistyössä asiakkaiden, yritysten, julkisen sektorin, 3. sektorin ja tutkimuslaitosten kanssa.

Keskeiseksi kysymykseksi nousee, voidaanko terveyttä ymmärtää ja edistää nykyistä paremmin yhdistämällä eritasoisia tietolähteitä, mm. yhdistämällä modernit laboratoriotutkimukset genomimäärityksineen yksilöllisiin elintapa- ja terveystietoihin, digitaaliseen jalanjälkitietoon sekä aktiivisuusmittareiden keräämään tietoon. Olemme käynnistäneet pilottitutkimuksen (FIMM/HY koordinoimana), mikä yhdistää ennakkoluulottomasti uusimpia genetiikan ja molekyylibiologian tutkimusmenetelmiä ja perinteisiä laboratoriomäärityksiä osallistujien elintapa- ja sairaushistoriatietoon, arkikäyttäytymisestä kertovaan digitaaliseen jalanjälkeen sekä heidän käyttämiensä aktiivisuusmittareiden ja älypuhelinsovellusten tuottamaan tietoon. Aivan uudenlaisen tutkimuksesta tekee myös se, että tutkittavat saavat itselle mahdollisimman paljon omaa tulkittua terveystietoaan.

3. Miten My Data-ajattelu vaikuttaa yksityisiin ja julkisiin toimijoihin?

Perälä-Heape: Terveyspalveluja tuottavien tahojen hyöty tulee sairauksien ennaltaehkäisyn ja sairausriskien tunnistamisen osalta. Niin ikään sairauksien itsehoito ja itsemittaaminen vähentää sairaudenhoidon kustannuksia. Myös sairaalasta kotiutettavan ja kuntoutettavan potilaan hoito saadaan saumattomaksi. Lisäksi palvelutuottajien välinen tiedon jakaminen nopeutuu, kun henkilö voi omalla suostumuksellaan antaa luvan omien tietojen hyödyntämiseen. Palvelutuottajille tämä mahdollistaa uusien entistä yksilöllisempien palvelujen tuottamisen sekä lisääntyvän reaaliaikaisen tiedon hyötykäytön. Palvelutuottajat hyötyvät tehokkaammasta palveluohjauksesta.

Tulevaisuuden palvelut muokkautuvat siten, että henkilökohtainen tieto (omatieto) tulee osaksi palveluketjua ja ohjaa tarvittavaan palveluun. Tämä näkemys on tarkastelun arvoinen myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa. Kustannussäästöt tulevat siitä, että asiakas ohjautuu hänelle tarkoituksenmukaisen palvelun äärelle. Hoitohenkilöstö hyötyy kokonaisvaltaisesta henkilön terveystiedon näkymästä ja pitkäaikaisen ja reaaliaikaisen seurannan merkitys korostuu potilastyössä. Tietoaineistot tukevat reaaliaikaisesti palvelutuotannon johtamista ja yhteiskunnallista päätöksentekoa.

My Data-ajattelun mahdollisuudet sosiaalityön näkökulmasta

Liikenne- ja viestintäministeriön tilaaman My Data-selvityksen [1] mukaan ”Oikeus omaan dataan ja sen hallintaan on rinnastettavissa digitaalisen ajan ihmisoikeudeksi.” (s.10). Sosiaalityön kansainvälisen määritelmän mukaan sosiaalityölle keskeisiä ovat ihmisoikeudet, kuten myös ihmisten valtautuminen [3], joten kysymys omien tietojen hallinnasta on mielestäni kiinnostava myös sosiaalityön näkökulmasta. Tulevaisuudessa omatietoa voitaisiin kenties hyödyntää sosiaalityössä vaikkapa siten, että asiakas jakaisi arkeensa liittyvää omatietoa sosiaalityöntekijälle ja mahdollistaisi tietojen analysoinnin yhteistyössä. Sosiaalityön tavoitteisiin sopivia sovelluksia voitaisiin kehittää ja näiden avulla tulkita asiakkaan omatietoa jäsentyneesti. Sosiaalityöntekijä voi tukea asiakasta oman tiedon hallinnassa ja myös auttaa asiakasta tiedostamaan arjesta kootun tiedon avulla vaikkapa kulutuskäyttäytymistään. 

Vaikka My Data-ajattelua on viety eteenpäin painottaen sen terveystiedon hyödyntämiseen liittyviä puolia, on sosiaalihuollolla yhtä lailla mahdollisuudet lähteä hyödyntämään kansalaisten omatietoa.  Mielestäni sosiaalityön kannattaa ehdottomasti seurata My Data-ajattelun kehitystä ja olla mukana tuomassa sosiaalityön näkökulmaa keskusteluun. Millaisia asiakkaan omatietoa hyödyntäviä sovelluksia sinä keksit sosiaalityön käyttöön?

(Kuvan lähde: Poikola, Kuikkaniemi, Honko 2015, s. 4. [2].)

Kirjoittaja:

Susanna Salovaara

eSosiaalityön opiskelija

Lapin yliopisto

Lähteet:

1. Poikola Antti, Kuikkaniemi Kai, Kuittinen Ossi (2014): My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Rahoittaja: Liikenne- ja viestintäministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-418-0
2. Poikola Antti, Kuikkaniemi Kai, Honko Harri (2015): MyData – A Nordic Model for human-centered personal data management and processing.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-455-5
3. Global Definiton of Social Work (2014) http://ifsw.org/policies/definition-of-social-work/