Teknologia kotihoidon apuna Lapissa

Väestön ikääntyminen ja pitkät välimatkat luovat etenkin harvaanasutuille seuduille tarvetta löytää uudenlaisia keinoja auttaa ikääntyneitä selviämään turvallisesti omissa kodeissaan. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Toimiva kotihoito Lappiin -hankkeessa (1.10.2016–30.9.2018) pyritään kehittämään kotona asumista tukevia, varhaista tukea ja kuntoutusta tarjoavia, ja teknologiaa hyödyntäviä palveluja.

Tutkimus teknologiasta kotona asumisen tukena

Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaine osallistuu tähän monitoimijaiseen hankkeeseen osahankkeella, jossa tutkitaan ikääntyneiden elämää kotona ja teknologian roolia kotona asumisen tukemisessa. Huomion keskipisteessä ovat ikääntyneiden itsensä kokemukset ja ajatukset kotona asumisesta ja teknologiasta sen tukena. Osahankkeen vastuuhenkilönä on professori, YTT Heli Valokivi, ja tutkimusaineistoa hankkeessa keräävät yliopisto-opettaja, YTM Marjo Outila, sosiaalityön opiskelija, YTL Satu Peteri, ja allekirjoittanut.

Hankkeessa toimitaan yhteistyössä Lapin kuntien kotihoidon työntekijöiden, teknologiankäyttöä kunnissa koordinoivien henkilöiden, ja laite- ja palveluntarjoajien kanssa. Tutkimuksessa haastatellaan ikäihmisiä, jotka hankkeen puitteissa saavat koteihinsa asennettuna yhden tai useamman teknologisen välineen käyttöönsä. Kutakin osallistujaa haastatellaan kolmesti: koekäytön alussa, sen jatkuttua muutamia viikkoja, ja käytön loppupuolella. Se, kuinka monta kuukautta teknologia on ikääntyneiden käytössä hankkeen puitteissa, vaihtelee tapauskohtaisesti.

Turvallisuutta, virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä

Hankkeessa testattavia teknologisia ratkaisuja on kolme:

• Kukkatolppa on Seniortek Oy:n HoivaTurva-palvelu. Siinä asiakkaan kotiin asennetaan ulkonäöltään kukkatolppaa muistuttava pylväs ja antureita, jotka rekisteröivät asiakkaan liikkumista ja toimintaa kotona. Mikäli asiakkaan tavallisesta vuorokausirytmistä poikkeavia tapahtumia tulee, lähettää laite tekstiviestillä ilmoituksen ennalta määrätyille henkilöille, kuten esimerkiksi ikääntyneen omaisille. Tällainen ns. passiivinen hälytysjärjestelmä ei edellytä asiakkaalta itseltään mitään erityisiä toimenpiteitä tai esimerkiksi rannekkeen pitämistä.
• Kuvapuhelin on Arctic Connect Oy:n kehittämä tuote, jossa asiakkaan kotiin tuodaan helppokäyttöinen, kosketusnäytöllinen videopuhelulaitteisto, jolla hän voi soittaa ja vastaanottaa videopuheluja läheistensä kanssa sekä asioida ammattilaisten kanssa, esimerkiksi sovituin kotihoidon kotikäynnein. Palvelu käyttää mobiililaajakaistayhteyttä ja sen käyttö on asiakkaalle ilmaista hankkeen ajan.
• Sävelsirkku on Sentina Oy:n palvelu, jota voidaan käyttää esimerkiksi kotihoidossa ja kotikuntoutuksessa. Sävelsirkun avulla ikääntyneille tarjotaan laaja musiikki- ja ääniohjelma-arkisto, jotka tarjoavat virikkeitä ikääntyneille. Palvelua voidaan käyttää joko tablettitietokoneen kautta tai esimerkiksi Kuvapuhelimen avulla.

Hankkeen yhteydessä myös Arctic Connect, Seniortek ja Sentina ovat aloittaneet yhteistyön. Yhdelle asiakkaalle on voitu antaa koekäytettäväksi vain joku edellämainituista tuotteista, tai yhdistelmä niitä.

Ikääntyneiden kokemukset pääosin positiivisia

Tutkimuksen alustavien tulosten mukaan hoiva- ja turvateknologialle sekä helppokäyttöisille videopuhelupalveluille on tilausta. Tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden ennakko-odotukset heille tulossa olevaa teknologiaa kohtaan olivat useimmiten varovaisen optimistiset: heillä ei ollut selkeää kuvaa siitä, millainen palvelu ja laite olisi, mutta he olivat avoimin mielin valmiit katsomaan, mitä kokeilut toisi tullessaan. Jonkin verran oli havaittavissa epäröintiä omien kykyjen suhteen: osaisinko käyttää laitetta?

Pitkien välimatkojen Lapissa Kuvapuhelimen kaltainen videopuheluyhteys läheisiin ja ammattilaisiin koettiin kätevänä. Esimerkiksi pohjoisessa asuva isoäiti pystyi Kuvapuhelimen välityksellä osallistumaan vierailulle etelään lastenlastensa luokse, päästen näin osaksi suvun nuorimpien jäsenten arkea läheisemmin kuin pelkän äänipuhelun välityksellä. Toinen tutkimukseen osallistunut taas kertoi Kukkatolpan tuoneen lisää turvallisuuden tunnetta kotona asumiseen. Hän saattoi luottaa siihen, että tieto esimerkiksi kaatumisesta menisi nopeasti omaisille, vaikkei hän itse pystyisikään soittamaan apua.

Suurimmalla osalla kokeiluun osallistujista laitteiden käyttö oli sujunut ilman suurempia ongelmia. Osa ikääntyneistä oli kohdannut jonkin verran vastoinkäymisiä esimerkiksi videopuheluyhteyden muodostamisessa, mutta pääosin laitteet olivat toimineet tarkoituksenmukaisesti.

Haasteita voitettavaksi

Koekäytössä olleiden laitteiden kustannukset nousivat esiin useiden ikääntyneiden puheissa. Hankkeen puitteissa koekäyttö on osallistujille ilmaista, mutta kysyttäessä, olisivatko he itse valmiit maksamaan vastaavasta palvelusta hankkeen päätyttyä, moni epäröi. Toisaalta ikääntyneiden hoiva-, turva- ja viestintäteknologian avulla voidaan saavuttaa säästöjä niin henkisen hyvinvoinnin ylläpidon ja kohenemisen kautta, kuin parantamalla kotona asumisen turvallisuutta ja nopeampaa ongelmien havaitsemista ja avun hälyttämistä tarvittaessa. Osa haastatelluista toikin esiin toiveensa siitä, että kotikunta voisi tukea tällaisia palveluja käyttäviä ikääntyneitä kustannusten peittämisessä.

Lapin alueella yksi lisähaaste kotiin tarjottavien teknologisten palvelujen kehittämisessä on luotettavasti toimivien tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Katvealueet mobiiliverkoissa ja kiinteiden internetyhteyksien puute ovat ongelma, joka vaatisi valtakunnallisella tasolla tahtoa ja resursseja ratketakseen niin, että harvaanasutuillakin seuduilla olisi turvallista ”ikääntyä paikoillaan” (ageing in place), omassa kodissa halutessaan mahdollisimman pitkään asuen.

Kirsi Päykkönen
Yliopisto-opettaja, Lapin yliopisto

Kuva: Pixabay

Sosiaalista tukea somen välityksellä ikääntyneille

Kotona asumisen tukeminen on ikäpoliittinen tavoite, johon pyrittäessä yhdeksi huolenaiheeksi on noussut ikääntyneiden yksinäisyys. Yksinäisyyteen tuo helpotusta sosiaalinen tuki [1], ja perheenjäsenet ovat yksi tärkeimmistä sosiaalisen tuen lähteistä [2]. Monesti kuitenkin läheiset asuvat kaukana ikääntyneistä omaisistaan. Tällaisissa tilanteissa sosiaalinen media tarjoaa yhden välineen yhteydenpitoon ja mahdollistaa sosiaalisen tuen saamisen silloinkin, kun kasvokkaiset kohtaamiset eivät ole mahdollisia.

Yhteenkuuluvuutta yhteisöpalvelussa

Sosiaalisen median eri tyypeistä Facebookin kaltaiset yhteisöpalvelut ovat suosittuja. Tällä hetkellä vielä kuitenkin ikääntyneissämme on paljon ihmisiä, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet internettiä ja sosiaalista mediaa [3]. Heille kynnys sosiaalisen median käytön aloittamiseen voi olla liian suuri, etenkin silloin, kun lähellä ei ole ketään, joka voisi auttaa käytön opettelussa ja ongelmatilanteissa. 

Yksi ratkaisu käyttökynnyksen alentamiseen ovat erityisesti ikääntyneille räätälöidyt, mahdollisimman helppokäyttöisiksi suunnitellut laitteistot ja sosiaalisen median palvelut. NIMO-tutkimushankkeessa ikääntyneille suunniteltua, tablet-tietokoneiden kautta käytettävää Juttutupa-yhteisöpalvelua koekäytti kahden kuukauden ajan viisi ikääntynyttä, heidän läheisensä ja vapaaehtoistyöntekijät [4]. 

Kaikille yhteisöpalvelun käyttö ei sopinut, mutta osa ikääntyneistä suorastaan ”koukuttui” viestien kirjoitteluun. Etenkin yksinäisyydestä kärsineelle, yksinasuvalle ikääntyneelle arjen pienten asioiden jakaminen hänen kaukana asuvan läheisensä kanssa toi päiviin uutta sisältöä ja vähensi yksinäisyyden tuntemuksia. Huomionarvoista on myös se, että sosiaalisen median käyttö ei vähentänyt muun yhteydenpidon (puheluiden ja vierailujen) määrää, vaan lisäsi viestintää ikääntyneiden ja lähimmäisten välillä kokonaisuudessaan.

Vaivaamatta paras

Ikääntyneet nostivat haastatteluissa esille halunsa olla olematta vaivaksi nuoremmille läheisilleen. Toisten usein kiireinen elämänrytmi tunnistettiin ja vaikka läheisiin haluttiin pitää yhteyttä, ei heidän arkeaan haluttu häiritä. Vastaavasti läheiset halusivat huolehtia ikääntyneistä läheisistään  – mutta tehdä sen ilman oman arjen velvollisuuksien keskeytymistä esimerkiksi pitkien puhelujen ajaksi.

Tässä suhteessa kirjoittamalla tapahtuva viestittely oli onnistunut ratkaisu: kummatkin osapuolet lähettivät ja vastaanottivat viestejä silloin, kun se heille sopi. Nuoremmille läheisille ei viestiin vastaamiseen mennyt kauaa ja sen saattoi tehdä esimerkiksi ruoanlaiton lomassa. Ikääntyneet taas pystyivät kertomaan kuulumisiaan tarvitsematta kantaa huolta siitä, että he keskeyttäisivät jotain ja olisivat vaivaksi.

Mahdollisuuksia ja haasteita

Juttutuvan koekäyttö osoitti, että sosiaalisen median avulla pystytään lisäämään ikääntyneiden kokemaa sosiaalista tukea ja vähentämään heidän yksinäisyyttään. Etenkin sellaisille ihmisille, jotka esimerkiksi liikuntarajoitteen vuoksi eivät pysty kulkemaan kotinsa ulkopuolella, tarjoaa internet hyviä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuden kokemiseen [5]. Tämä kuitenkin edellyttää, että laitteistojen, ohjelmistojen, internetyhteyksien ja sosiaalisen median palvelujen hankinta, käyttöönotto ja käytön jatkaminen ovat riittävän helppoja ja kustannuksiltaan saavutettavissa olevia. Vaikka Juttutupa oli suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi, kohtasivat ikääntyneet silti paljon käytettävyysongelmia. Etenkin käytön oppiminen oli haastavaa suurimmalle osalle ikääntyneistä koekäyttäjistä. 

Osalla yhteisöpalvelun käyttö jäi vähäiseksi sen vuoksi, ettei sitä koettu tarpeelliseksi omassa elämäntilanteessa, tai läheisen ja ikääntyneen välinen yhteydenpito ei ollut vastavuoroista. Kuitenkin niillä ikääntynyt-läheinen-pareilla, joissa ikääntyneet halusivat ja pystyivät oppimaan yhteisöpalvelun käytön ja viestittely läheisen kanssa oli aktiivista, kokemus yhteisöpalvelusta oli hyvin positiivinen. Sosiaalisen median kautta tapahtunut viestittely lähensi ikääntyneiden ja heidän omaistensa välejä mahdollistaessaan pienten, arkisten asioiden ja tuntemusten molemminpuolisen jakamiseen.

Tulevaisuudessa suurimmalla osalla iäkkäistä ihmisistä tulee olemaan jo työelämässä hankittuja internetin ja tietokoneiden käyttötaitoja. Tämän hetken ikäihmisissä sen sijaan on vielä internetin suhteen ensikertalaisia. Kaikki eivät sosiaalista mediaa halua käyttää, mutta sitä haluaville toivoisi kehitettävän helppokäyttöisiä ja saavutettavissa olevia verkkopalveluja. Näin sosiaalisen tuen saaminen olisi mahdollista välimatkoista ja liikuntarajoitteista huolimatta, omasta kodista käsin.

Kirsi Päykkönen (KTM, KM)

Lapin yliopisto

Sosiaalityön pro gradu -tutkielma Sosiaalinen media ikääntyneiden sosiaalisen tuen saamisessa

Kuva: Pixabay 

Lähteet: 

[1] Cobb, Sidney 1976: Social support as a moderator of life stress. Psychosomatic medicine 38 (5), 300–314.

[2] Phillipson, Chris & Bernard, Miriam & Phillips, Judith & Ogg, Jim 2001: The family and community life of older people: Social networks and social support in three urban areas. Routledge. Lontoo.

[3] Sayago, Sergio & Sloan, David & Blat, Josep 2011: Everyday use of computer-mediated communication tools and its evolution over time: An ethnographical study with older people. Interacting with computers 23 (2011), 543–554.

[4] Alakärppä, Ismo & Jaakkola, Elisa & Päykkönen, Kirsi & Väntänen, Jaana 2014b: Experiences of the elderly, their relatives, and volunteers of a social media application in monitoring of wellbeing. The 6th international conference on eHealth, telemedicine, and social medicine eTelemed 2014, March 23–27, Barcelona, Espanja. http://www.thinkmind.org/index.php?view=article&articleid=etelemed_2014_5_40_40087

[5] Ruoppila, Isto 2014: Ikääntyminen ja psyykkinen toimintakyky. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto. Helsinki, 41–56.