Työterveyslaitos [1] julkaisi lokakuussa 2016 tutkimuksen,
jonka mukaan sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski päätyä
työkyvyttömäksi mielenterveyden ongelmien vuoksi verrattuna muihin kunta-alalla
työskenteleviin. Tutkimuksen mukaan
sosiaalityölle ominaisiin kuormitustekijöihin ei ole osattu riittävästi puuttua
ja sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriski on ollut
koholla jo pitkään. Resurssipula, kiireinen työtahti, suuri asiakasvastuu ja
asiakkaiden moniongelmaisuus kuormittavat sosiaalityöntekijöitä.
Kuormitustekijöitä on myös työolosuhteisiin, työn piirteisiin, työyhteisön ja
organisaation toimintatapoihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen
liittyen.
Sosiaalityön vaativuuden vuoksi työssä jaksamista tukevien voimavarojen
merkitys korostuu. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi
kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö.
Työhyvinvointia lisää tutkimuksen mukaan avoin ja kehittämistä tukeva ilmapiiri
työyhteisössä ja työssä jaksamista tukee aktiivinen yhdessä tekeminen,
keskustelu ja läsnäolo. Tutkimuksessa todettiinkin, että sosiaalityöntekijöiden
hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi
työhyvinvoinnin vuoksi myös sosiaalipalvelujen laadun varmistamiseksi, sillä
sosiaalityöntekijät vaikuttavat voimakkaasti asiakkaidensa elämään ja
vaikuttamalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös asiakkaiden
hyvinvointiin. Asiakastyölle tulisi olla riittävästi aikaa ja työnohjausta
tulisi olla saatavilla kaikille asiakastyötä tekeville sosiaalityöntekijöille.
Myös Talentia-lehti [2] otti kantaa tutkimuksen tuottamaan
tietoon sosiaalityön kuormittavuudesta.
Paitsi asiakkaiden moniongelmaisuus ja asiakkaiden suuri määrä, myös
monimutkainen ongelmanratkaisu sekä päätöksentekojärjestelmä kuormittavat
työntekijöitä. Talentia-lehdessä todettiin, että kuormitusta lisäsivät
työntekijöiden kokema epätietoisuus oikeista toimintatavoista ja tilanteet,
joissa joutuu toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti.
Sosiaalityön päätöksentekoon liittyy paljon tuen ja kontrollin vaihtelua sekä
vastuuta ja valtaa. Työntekijää voitaisiin tukea ottamalla käyttöön selkeämmät
ja yhtenäiset toimintamallit sekä antamalla mahdollisuus käyttää konsultaatiota.
Toivottavasti uudet kehitteillä olevat asiakasjärjestelmät, kuten Apotti [3],
tukevat jatkossa sosiaalityötä ja siihen liittyvää päätöksentekoa paremmin.
Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien
ongelmat on tunnettu jo pitkään. Jotta tietojärjestelmä olisi toimiva,
järjestelmän tulisi tukea ammattilaista hänen työtehtävissään ja sen on oltava
helppokäyttöinen. Suurin osa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä mahdollistaa
ainoastaan kirjausten teon tällä hetkellä. Kirjausten lisäksi järjestelmän
tulisi auttaa oman työn hallinnassa ja tukea ammattilaisten keskinäistä
yhteistyötä. Hyvä tietojärjestelmä ohjaa sosiaalityön kirjausta, auttaa
priorisoimaan tehtäviä ja muistuttaa esimerkiksi asiakkaan suunnitelman
päivittämisestä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen [4] mukaan ongelmia
aiheuttaa se, että tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat
saarekkeina ja niiden yhteentoimimattomuus on ongelma. Tietojärjestelmät eivät kykene vaihtamaan
tietoa keskenään ja tiedot ovat hajallaan eri paikoissa. Tarpeellisten tietojen
kokoaminen on vaivalloista, jolloin kokonaiskuva vaatii paljon ylimääräistä
työtä. Olennaista olisi kehittää tietojen liikkuvuutta ja tietojärjestelmien
yhteentoimivuutta. Asiakastietojärjestelmät ovat keskeinen osa asiakkaiden
palveluprosesseja, palveluiden dokumentointia sekä toiminnanohjausta.
Käytettävyydeltään hyvin toimiva tietojärjestelmä auttaa sosiaalityöntekijää
työssään ja vähentää työhön liittyvää stressiä.
Talentia-lehdessä [3] todettiin myös, että sosiaalityön heikko
maine yhteiskunnassa ja työn vähäinen arvostus on yksi kuormitusta lisäävä
tekijä. Yliopistoissa huolen aiheena onkin alan houkuttelevuus ja
työntekijöiden saatavuus jatkossa. Työssä jaksamista voidaan lisätä
varmistamalla työntekijän ja esimiehen väliset säännölliset tapaamiset, lisätä
avointa kommunikaatiota ja myönteisen palautteen antamista sekä tarjoamalla
käytännön tukitoimia työssä jaksamiseen. Näin voitaneen vaikuttaa myös siihen,
että sosiaalityöntekijät eivät vaihtaisi niin usein työpaikkoja ja hakeutuisi
pois asiakastyöstä. Suuri vaihtuvuus lisää jäljelle jäävien työntekijöiden
työtaakkaa. Psykososiaalinen kuormitus tulee esiin myös Talentian
jäsenkyselyissä, kuten myös avuttomuus tarttua siihen. Puuttumista hillitsee
haluttomuus puhua kuormituksesta, sillä sosiaalialalla on vallalla eräänlainen
vaikenemisen kulttuuri.
Myös Helsingin Sanomissa [5] käsiteltiin työterveyslaitoksen
julkaisemaa tutkimusta. Artikkelissa mainitaan, että työstressiä aiheuttavat
etenkin johtamisen epäjohdonmukaisuus sekä epäsuhta toisaalta työn vaatimusten
ja työn hallinnan sekä ponnistelujen ja palkkioiden välillä. Työstressi on
terveydelle haitaksi ja sitä voi vähentää oikeudenmukaisella johtamisella,
jossa kuullaan alaisia tärkeissä asioissa ja muun muassa muutetaan tai perutaan
epäonnistuneita päätöksiä.
Sosiaalityön opiskelijan näkökulmasta olisi toivottavaa,
että sosiaalityön kuormittavuutta voitaisiin vähentää, työnohjausta ja
perehdyttämistä tehostaa sekä muuttaa käytänteitä ja asiakastietojärjestelmiä
sosiaalityötä, asiakkaita ja sosiaalityöntekijöitä paremmin palveleviksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa [6] vuodelta 2009 todettiin, että
työtyytyväisyys liittyy työn ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin, joihin tulee
vaikuttaa samanaikaisesti. Pysyvien muutosten aikaansaaminen tarkoittaa
organisatorisen toimintaympäristön kehittämistä, kuten työntekijöiden omaan
työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien sekä päätöksentekoon osallistumisen
parantamista. Pelkkä organisaatioissa tapahtuva kehittäminen ei ole riittävää,
vaan myös sosiaalityön yhteiskunnallista arvostusta on parannettava. Kolmas
kehittämisen kohde liittyy välittömään työyhteisöön, sen toimintaan sekä
lähiesimieheltä saatavaan tukeen, jota olisi tärkeä vahvistaa. Koska eniten
kuormitusta sosiaalityössä aiheuttavat työn organisointi sekä huonosti toimivat
käytänteet ja asiakastietojärjestelmät, on rakenteelliselle sosiaalityölle
tilausta.
Niina Mäki
Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus
Lähteet:
[1] Työterveyslaitos, tiedote 25.10.2016.
http://news.cision.com/fi/tyoterveyslaitos/r/sosiaalityon-kuormittavuuteen-taytyy-puuttua,c2108521
[2] Talentia-lehti 1.11.2016
http://www.talentia-lehti.fi/sosiaalityossa-tyon-kuormitus-taittuu-hitaasti/
[4] Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, 27.10.2015
http://elec.aalto.fi/fi/midcom-serveattachmentguid-1e57d7f5ac168b07d7f11e589b0f5ad480af4e8f4e8/s1_jormanainen.pdf
[5] HS
28.10.2016 http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002927759.html
[6] STM julkaisu
2009:6 https://www.julkari.fi/handle/10024/112301
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kirjoitusta omalla nimelläsi, käyttäjätunnuksellasi tai anonyymisti.
Kiitos osallistumisesta keskusteluun!