Sosiaalityö digitalisaatiossa vaatii monipuolista eettistä pohdintaa

Digitalisaatio etenee vähitellen myös sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Sähköinen, tietojärjestelmiin liittyvä asiakirjahallinto kehittyy ja yhdenmukaistuu. Sähköisen asioinnin mahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja lisääntyneet. Tutkimuksen näkökulmasta Sosiaalityön tutkimuksen päivillä helmikuussa 2017 aiheena oli ”Sosiaalityö digitalisoituvassa maailmassa”. Digitalisaation konteksti on siten erittäin ajankohtainen myös sosiaalityössä.

Sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä kuultiin lukuisia upeita puheenvuoroja, joissa myös eettistä ulottuvuutta nostettiin esille. Näin tapahtui muun muassa sosiaalityön digitalisaation tutkijoitten, Faye Mishnan ja Camilla Granholmin toimesta. Sirpa Kuusisto-Niemi totesi puolestaan sosiaalihuollon asiakastietojen hyödyntämistä käsitelleessä työryhmässä omaan tutkimukseensa perustuen, että suomalaisessa keskustelussa eettinen pohdinta on jäänyt toistaiseksi kansainvälistä kontekstia vähäisemmälle huomiolle. eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen opettajien ja opiskelijoitten päivien aikana eri työryhmissä käyttämissä puheenvuoroissa korostettiin esimerkiksi vaadetta sosiaalityöntekijöitten aktiiviseen toimijuuteen digitalisaatiossa, monipuolisen tietojärjestelmiä hyödyntävän tiedonmuodostuksen tarvetta, sekä ymmärrystä siitä että digitalisaation myötä sosiaalityön kohteena oleva sosiaalinen ulottuvuus on muuttunut ja monimuotoistunut.

Digitalisaatiota voi hyödyntää ennaltaehkäisevässä työssä, asiakastyössä sekä rakenteellisessa sosiaalityössä

Sosiaalityönkin asiakkailla on nykyisin, vaikkakin käytännössä vaihtelevasti, käytössään erilaisia tapoja ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, mahdollisuus hakea palveluja sähköisesti, seurata omaa prosessiaan, antaa palautetta ja esimerkiksi valita oma palveluntuottajansa sähköisen palvelusetelin avulla. Myös sosiaalisen median sovelluksia on jonkin verran hyödynnetty, erityisesti varsinaisen asiakaskohtaisen työn ulkopuolella ennaltaehkäisevässä ja rakenteellisessa sosiaalityössä, joitten näkökulmasta sosiaalinen media tarjoaakin sosiaalityölle muun muassa mahdollisuuksia avoimempaan vuorovaikutukseen kansalaisten ja päättäjien kanssa sekä monipuolisia tiedottamisen kanavia. Kansalaisille sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia oman hyvinvointinsa vahvistamiseen esimerkiksi informaation hankkimisen tai erilaisiin voimaannuttaviin yhteisöihin ja vertaisryhmiin hakeutumisen kautta. Kuten edellä jo todettiin, etenevässä digitalisaatiossa erityinen eksplisiittinen eettinen keskustelu on kuitenkin jäänyt melko vähälle [1]. Eettisen näkökulman esille nostamista voidaankin pitää sosiaalityön erityisenä osaamisalueena ja vastuuna.

Kuvituskuva: Pixapay

Sekä digitalisaatio että sitä koskeva eettinen keskustelu menevät vähitellen eteenpäin

Digitalisaatio on edennyt sosiaalihuollossakin jo pitkään. Kehityskulkua voidaan kuitenkin luonnehtia hitaahkoksi, jonka etenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa juridiikkaan ja tietoturvallisuuteen liittyvien taustojen varmistamisen ensisijaisuus. Pikku hiljaa asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin, eri ulottuvuuksilla. Digitalisaatioon on kiinnitetty huomiota muu muassa lainsäädännössä, mikä on tietysti myös eettisesti perusteltua.

Talentia on maaliskuussa 2017 julkaistuissa päivitetyissä sosiaalialan ammattieettisissä ohjeissaan [2] kiinnittänyt erillistä huomiota myös digitalisaation kontekstiin. Ammattieettisissä ohjeissa korostetaan, että suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä sosiaalityön eettinen ja kriittiseen reflektioon perustuva pohdinta on entistäkin tärkeämpää. Ohjeissa korostetaan myös, miten digitalisaatio yhtäältä tuottaa sosiaalityölle ja sen asiakkaille paljon mahdollisuuksia, mutta samalla myös haasteita, esimerkiksi juuri etiikan näkökulmasta. Ohjeissa korostetaan sosiaalialan ammattihenkilöitten eettistä velvollisuutta kiinnittää huomiota siihen, millaiset asioimisen ja toimimisen tavat, digitaaliset vai reaalimaailman kasvokkaiset, ovat kullekin asiakkaalle missäkin tilanteessa sopivimmat [myös 3]. Erilaisia välineitä ja toimintaympäristöjä voidaan sosiaalityössäkin hyödyntää joustavasti kulloistenkin tarpeitten mukaan, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia vaan harkinnan perusteella myös yhdistettäviä. Camilla Granholm (mt.) on sanoittanutkin väitöstutkimuksessaan ilmiötä kuvaavaksi käsitteeksi sulautetun sosiaalityön (blended social work).

Faye Mishna ym. [4] ovat sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessaan tulkinneet digitalisoituvassa sosiaalityössä vallitsevan tällä hetkellä niin sanotun harmaan etiikan alueen (”grey ethical zone”), muun muassa koska teknologia on kehittynyt niin nopeasti, ettei sosiaalityö ole eettisine ynnä muine ohjeistuksineen pysynyt tämän kehityksen perässä. Sosiaalityöntekijät kuvasivat mainitussa tutkimuksessa muun muassa hankaluutta taata asiakkaan asian luottamuksellinen käsittely verkkoympäristössä, sekä vaikeuksia vetää rajoja työajan ja henkilökohtaisen vapaa-ajan välille verkkovälitteisiä kanavia käytettäessä.

Digitalisoituvaa sosiaalityötä koskevat samat arvot kuin perinteistä sosiaalityötä

Etiikka perustuu yhteisesti jaettuihin arvoihin. Sosiaalialan keskeisiä arvoja ovat yksityisyys, luottamuksellisuus, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, osallisuus, ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen, voimavaraperustaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Osallisuuden tavoite on viime vuosina vain vahvistunut sosiaalityötä koskevissa keskusteluissa. Oikeudenmukaisuuteen sisältyy muun muassa negatiivisen syrjinnän estäminen, erilaisuuden huomioiminen ja kunnioittaminen sekä voimavarojen yhdenvertainen jakaantuminen. Sosiaalialan ammattietiikkaan kuuluu myös asiakkaitten hyvä kohtelu, sekä lakiin perustuvuus.

Etiikka leikkaa läpi sosiaalialan työtä ja sosiaalityötä. Sosiaalialan arvot ja eettiset periaatteet tulee ottaa huomioon myös digitalisaatiossa. Eettistä arviointia on tehtävä jo digitaalisia palveluja suunniteltaessa. On muun muassa pohdittava miten asiakkaan yksityisyys taataan tai luottamuksellinen suhde mahdollistuu suunnitellussa palvelussa. On myös mietittävä, toteutuuko asiakkaan aito osallisuus ja itsemääräämisoikeus, vai asioiko joku säännönmukaisesti hänen puolestaan. Toki puolesta asioiminenkin on asianmukaisella valtuutuksella mahdollista, mutta tällaisiin tilanteisiin tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota, jotta jokaisella on mahdollisuus olla niin itsenäinen ja autonominen toimija kuin mahdollista. Tarvittava eettinen harkinta ei useinkaan ole yksinkertaista. Sosiaalialalla ja sosiaalityössä on otettava myös huomioon ihmisten erilaiset teknologiasuhteet ja digitaaliset taidot. Asiakkaan kansalaisuuden toteutumisen digitalisaatiossa ja digitalisoituvassa sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä tulisi olla myös osa eettisesti kestävää palvelutarvearviota ja asiakassuunnitelmaa. Myös Talentian ammattieettisissä ohjeissa kehotetaan sosiaalialan työntekijöitä kiinnittämään erityistä huomiota niihin, jotka ovat vaarassa digisyrjäytyä meneillään olevassa kehityksessä.

Sosiaalityö perustuu tietoon. Tutkimusperusteisuus on keskeinen osa sosiaalityön digitalisaatiota ja sen tietoista, harkittua, eettisesti kestävää kehittämistä. Sosiaalityön tutkimuksessa on tähänkin saakka korostettu sitä, että siinä on yleisen tutkimuseettisen normiston ja ohjeistuksien lisäksi huomioitava etiikka laajemmin, sosiaalityön arvojen näkökulmasta. Digitalisoituvan sosiaalityön tutkimuksessa on tutkimusaiheesta ja -asetelmasta riippuen pohdittava tarvittavalla tavalla myös digitaalista ympäristöä erityisenä tutkimuskohteena, tutkimuksen toteuttamisympäristönä tai tutkimuksessa käytettävien aineistojen lähteenä.

Eettinen pohdinta on osa sosiaalityön osaamista ja asiantuntijuutta

Eettinen ja arvo-osaaminen ovat osa sosiaalityön osaamista, joka leikkaa läpi kaikkia muita sosiaalityössä tarvittavia osaamisalueita. Eettinen pohdinta teknologisoitumisen ja digitalisaation näkökulmasta on puolestaan osa niin sanottua sosiaalityön laaja-alaista teknologiaosaamista, jota olemmekin korostaneet meneillään olevassa eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeessa.

On aika nostaa laajemminkin etiikka keskiöön puhuttaessa digitalisaatiosta. Sosiaalityön tulee toimia tässä keskustelussa yhtenä keskeisenä asiantuntijana.  

Mari Kivistö

YTT, yliopistonlehtori (ma), eSosiaalityön maisterikoulutus -hanke, Lapin yliopisto

Lähteet:

[1] Kuusisto-Niemi Sirpa 2016. Tiedonhallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Itä-Suomen Yliopisto. Väitöskirja. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2279-3/

[2] Talentia 2017. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattieettiset ohjeet. http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/

[3] Granholm Camilla (2016). Social Work in Digital Transfer. Blending services for next generation. Mathilda Wrede Institutes forskningserie 1/2016.  Väitöskirja. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf  

[4] Mishna Faye, Bogo Mario, Root Jennifer, Sawyer Jami-Leigh & Khoyry-Kassabri Mona 2012. “It just crept in”: The digital age and implications for social work practice. Clinical Social Work Journal. 40. 277–286.