Sosiaali- ja terveydenhuollossa työskentelevät ovat seuranneet sote-uudistuksen valmistelua ristiriitaisin tuntein. Toisaalta tarve uudistukselle nähdään selkeänä ja rajapinnoilla tehtävää työtä halutaan helpommaksi, mutta toisaalta uudistuksen lopullinen sisältö ja vaikutukset ovat vielä epäselviä. Uudistuksen valmistelun venyminen on aiheuttanut julkisen sektorin organisaatioissa epävarmuuden tilan. Tulevaisuutta suunnitellaan uudistuksen oletetun lopputuleman perusteella. Potilaita ja asiakkaita on kuitenkin autettava. Samoin kehittämistyö ei voi kokonaan jäädä odottamaan lopullista ratkaisua.
Julkisuudessa sote-keskustelua leimaa keskeisenä puhe kustannussäästöistä. Uudistuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli kuitenkin eri ammattiryhmien ja hallinnonalojen saumattomampi yhteistoiminta. Monesti ajatellaan, että vain eri organisaatiot yhdistämällä näin tapahtuu. Onko näin? Helsingin Sanomat uutisoi selvityksestä, jossa oli arvioitu Helsingin kaupungin uuden sote-viraston työntekijöiden työtyytyväisyyttä. Sosiaaliviraston työntekijät kokivat, että uudistus toteutettiin terveysviraston ehdoilla ja työntekijöitä kuulematta.
Emme varmasti ole yksin mielipiteemme kanssa, että käytännön työtä tekevien näkökulmilla voisi olla paljon annettavaa uudistusten tekemisessä. On tärkeää, että ylemmältä taholta kuullaan työntekijöitä. Kuitenkaan työntekijöidenkään ei tarvitse jäädä passiivisesti odottamaan, että milloin ovelle tullaan kolkuttelemaan ja mielipidettä kysymään. Kehittämis- ja vaikuttamistyötä voi aloittaa myös itse! Mutta miten?
Esimerkiksi terveyssosiaalityö on alana sellainen, jonka tulevaisuus tulevissa sote-organisaatioissa herättää kysymyksiä. Jos sosiaalipalveluiden ja terveydenhuollon yksiköt yhdistyvät, tarvitaanko erikseen enää terveyssosiaalityötä?
Alasta ei kovinkaan paljoa julkisuudessa keskustella, vaikka sillä on pitkät perinteet toimia linkkinä potilaiden sosiaalisen tilanteen ja lääketieteen välillä. Osaaminen on myös sellaista, jota on mielekästä huomioida, kun suunnitellaan moniammatillisia tiimejä ja uudistuksia. Erikoissairaanhoidossa toimiminen vaatii laajaa ymmärrystä sen toimintakentästä, ja tämän yhdistämistä omaan ydinalueeseen, sosiaalisen huomioimiseen. Terveyssosiaalityöntekijät tekevät päivittäin töitä näiden teemojen parissa ja pohtivat, miten potilaan ja tämän läheisten elämä jatkuu mahdollisimman normaalina sairaudesta huolimatta.
Koemme, että terveyssosiaalityötä on tärkeä tuoda esille. Pyrimme muuttamaan nykyistä tilannetta ja nostamaan osaamista enemmän keskusteluun, ja siihen sosiaalinen media on ollut hyvä ratkaisu. Digitalisaatio ja sosiaalinen media antaa myös terveyssosiaalityölle runsaasti mahdollisuuksia oman osaamisen esille tuomiseen. Näihin mahdollisuuksiin olemmekin tarttuneet sekä omassa työssämme että vapaa-ajallamme.
Olemme tähän tavoitteeseen liittyen muun muassa perustaneet Perusasiat! -blogin. Sen tavoitteena on keskustella hyvinvoinnin, terveyden, yhteiskunnan ja hyvän elämän muodostumisesta. Blogi on sosiaalialan henkilöstön keskuudessa saanut aikaan hyvää keskustelua, ja toivottavasti se leviää vielä laajemmallekin. Tarkoituksena on herättää keskustelua ja ajatuksia jo sosiaalialan sisällä, mutta myös asiakkaissa sekä päättäjissä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistäminen ja digitalisaatio etenevät vääjäämättä. Tämän vuoksi niissä on oltava osallisena. On kehitettävä järjestelmiä, jotka vastaavat sosiaalityön ja sosiaalialan tarpeita. On myös ymmärrettävä, miten järjestelmiä voidaan ja ei voida käyttää. Digitalisaatio ei korvaa kasvokkaista vuorovaikutusta, mutta se voi esimerkiksi helpottaa ihmisiä hakeutumaan avun piiriin ja tukea perinteisiä auttamisen menetelmiä.
Sosiaalityössä meidän kannattaa olla valppaina ja itse kehittämässä erilaisia palveluiden muotoja. Lisäksi sosiaalisen median haltuunotto on tarpeellista asiakkaan sekä alan kannalta. Milloin aiemmin meillä olisi ollut näin monta väylää tuoda esiin kehittämisideoitamme ja ylipäätään sosiaalityötä?
Twitter ja blogit, miksei myös Instagram, Periscope ja Snapchatkin, tuovat huikeita uusia mahdollisuuksia. Milloin näemme ensimmäisen Periscope-lähetyksen, jossa sosiaalityöntekijä kertoo työstään?
Nuorten kanssa työskenteleville eri sosiaalisen median palvelut ovat keino lisätä yhteistyötä ja tulla lähemmäs asiakasta. Helposti saatetaan jäädä pohtimaan riskejä ja tietoturvaongelmia. Ne ovat toki tärkeitä näkökohtia, mutta eivät toimi absoluuttisena esteenä. Ratkaisuja löytyy, jos niin haluamme ja uskallamme kokeilla. Kehittämistyötä kannattaa tehdä ennakkoluulottomasti ja kokeillen.
Rohkeasti digitalisaatiota hyödyntämään!
Kuvituskuva: Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Voit kommentoida kirjoitusta omalla nimelläsi, käyttäjätunnuksellasi tai anonyymisti.
Kiitos osallistumisesta keskusteluun!