Ikääntyminen verkkoyhteiskunnassa

Väestön ikääntyessä erilaisilla teknologisilla ratkaisuilla ja innovaatioilla on pyritty edistämään ikääntyneiden hyvinvointia ja itsenäistä elämää (1,2). eSosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tarkastelin ikääntyneille kehitettävän teknologian merkityksiä. Käytin tutkielmani aineistona ikäteknologian parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluja, joita analysoin diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmani taustalla on sosiaalisen konstruktionismin teoria, joka korostaa teknologian roolia osana sosiaalista ympäristöä, jossa yksilön teknologiasuhteeseen vaikuttaa ajallinen ja kulttuurinen konteksti (3). Tutkielman tuloksissa ilmeni konstruktiivisen näkökulman mukaisesti se, että teknologian suunnittelu on valintojen tekoa, johon vaikuttaa vallitsevat sosiokulttuuriset käsitykset ja diskurssit. Hyvinvointiteknologian kehittämisessä tulee myös huomioida siihen vuorovaikutuksellisesti liittyvä ympäristö kuten palvelut, organisatoriset käytännöt ja prosessit (4).

 

 

Sosiaalisen ulottuvuuden merkitys

 

Ikäteknologian kehittämisessä ja suunnittelussa on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota sosiaalisiin tekijöihin. Teknologian kehitys vaikuttaa ihmisten toimintaan, mutta myös ihmiset muokkaavat aktiivisesti teknologiaa luoden sille erilaisia käyttötapoja ja käyttökulttuuria (5). Sosiaalinen konteksi määrittelee millaisia mahdollisuuksia tai esteitä ikääntyneiden toimijuudelle rakentuu verkkoyhteiskunnassa esimerkiksi sen kautta miten ikääntynyt määritellään teknologian käyttäjänä ja kuluttajana. Teknologista toimijuutta rajoittavat tutkielman tulosten mukaan kielteiset ja stereotyyppiset ikäkäsitykset sekä ikääntyneiden näkeminen yhtenäisenä käyttäjäryhmänä. Vaikka useat ikääntyneet käyttävät jo aktiivisesti teknologiaa, heidän roolinsa ja toimijuutensa verkkoyhteiskunnassa saattaa määrittyä vielä liian kapeasti tukeakseen täyttä osallisuutta. 

Teknologian kehittämisorientaatio on usein vanhuuden riskejä minivoivaa sekä turvaan ja valvontaan perustuvaa sen sijaan, että se kiinnittyisi voimakkaammin sosiaalisiin lähtökohtiin. Teknologia voi tarjota uudenlaisia hyvinvointia tukevia mahdollisuuksia esimerkiksi yksinäisyyden lievittämisessä teknologiavälitteisen tuen ja vuorovaikutuksellisen teknologian avulla. Sosiaalisen teknologian kehittäminen viihtymisen, rentoutumisen ja oppimisen näkökulmista voi olla merkittävässä roolissa tukemassa elämänlaatua ikääntyessä. Haastateltavat kuvasivat miten digitaalinen pelaaminen tuottaa viihtymisen lisäksi oppimista sekä mahdollistaa fyysistä hyvinvointia edistävän harrastamisen kotona. Lisäksi masennuksen ennaltaehkäisyn tai päihdekuntoutuksen tukena voi toimia erilaiset omahoitojärjestelmät sekä työntekijän ja asiakkaan työskentelyä tukevat sovellukset.

Teknologia vanhustyön rakenteissa

 

Tutkimusaineiston mukaan ikääntyneiden erilaiset palvelut sosiaali- ja terveysalalla ymmärretään toimintaympäristöinä, joissa teknologia saattaa saada ihmisläheisen työn vastakohtana kylmän ja työtä haittaavan merkityksen. Teknologia ei välttämättä toimi työtä tukevana välineenä vaan se luo työhön suoritteita ja pakkoja. Teknologian käyttöönotto vanhusten palveluissa vaatii koulutusta, hallinnon ja esimiestyön tukea sekä työntekijöiden oman teknologiasuhteen tarkastelua. Teknologian hyväksyminen ja liittäminen osaksi työkulttuuria on rakennuttava työyhteisöjen sisällä. Yhteinen kehittäminen ja käyttöönotto auttavat teknologiaa integroitumaan laadukkaammin osaksi palveluja ja tukemaan rakenteiden muuttumista. Haastatteluissa ilmeni, että teknologiaa voi käyttää ja hyödyntää palveluissa lukemattomilla eri tavoilla kun työntekijät ja asiakkaat itse pääsevät osallistumaan sen kehittämiseen ja soveltamiseen.

Palvelujen digitalisoitumisen tavoitteena tulisi olla se, että teknologia tukee ja uudistaa palveluprosesseja. On kuitenkin tärkeää huolehtia samalla siitä, että eri käyttäjäryhmien erityistarpeet tulevat huomioiduksi. Tämä merkitsi tutkielman tulosten mukaan sitä, että uudistamisessa tulisi tarjota riittävästi tukea uuden teknologian käyttöön ja oppimiseen, jolla voidaan vahvistaa ikääntyneiden osallisuutta digitalisoituvassa toimintaympäristössä.

Ikäerityisen kehittämisen ristiriitaisuus

 

Tutkielmani tuloksissa ilmeni, että teknologian ikäerityinen kehittäminen pitää sisällään ristiriitaisia elementtejä. Toisaalta ikääntyneille suunnattu teknologia saattaa vastata hyvin tietyn kohderyhmän tarpeisiin esimerkiksi käytettävyyden osalta. Toisaalta ikääntyneille saatetaan tuottaa sellaista teknologiaa, joka erottelee ja leimaa heitä stereotyyppisten ikäkäsitysten mukaan. Aineistossa korostui se, että ikääntyneiden mukanaolo teknologian suunnittelussa sekä kehittämisen suuntaaminen ikääntyneiden itsensä määrittelemien tarpeiden mukaan edistävät ikäteknologian onnistumista. Osaksi kehittämisen kysymykset ovat universaaleja ja palvelevat kaikkia käyttäjäryhmiä esimerkiksi käytettävyyden ja esteettömyyden osalta. Niiden vahvistaminen vaatii myös yhteiskunnallista päätöksentekoa kehittämisessä.

Ikääntyminen ilmenee sosiokulttuurisesti eri maissa erilaisena ja tästä syystä sosiopoliittisten ratkaisujen taustalle tarvitaan monitieteellistä tutkimusta sekä ymmärrystä ikääntymisen monimuotoisuudesta (1). Tämä pätee yhtä lailla teknologisten ratkaisujen ja innovaatioiden kohdalla. Monitieteellisen kehittämisen avulla ikäteknologian tuottamisessa voidaan painottaa myös sosiaalitieteellistä näkökulmaa kuten ihmiskeskeisyyttä, sosiaalisesti kriittisiä kysymyksiä sekä ikääntyneiden teknologisen toimijuuden tukemista. 

Mia Niemi

Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus

Pro gradu -tutkielma: ”Ikäteknologian merkityksiä asiantuntijoiden puheessa”

Lähteet:

[1] Futurage 2011: A Road Map for European Ageing Research. http://www.futurage.group.shef.ac.uk/road-map.html.

[2] WHO 2015: Aging and Health. http://www.who.int/entity/mediacentre/factsheets/fs404/en/index.html.

[3] Talsi, Noora 2014: Kodin koneet: teknologioiden kotouttaminen, käyttö ja vastustus. Kopijyvä Oy. Jyväskylä.

[4] Melkas, Helinä & Pekkarinen, Satu 2014: Hyvinvointiteknologia. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Gaudeamus. Helsinki, 209–226.

[5] Leikas, Jaana 2014: Tieto- ja viestintäteknologia. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Gaudeamus. Helsinki, 199-208.