Sosiaalityö ja teknologia: pro gradu -tutkielmien tiedontuotannon tarkastelua

Sosiaalityön asiantuntijuus teknologian kehittämisessä on ajankohtaisempaa kuin koskaan. Käynnissä ovat muun muassa julkisten palvelujen digitalisaatio, sote-reformiinkin liittyvä asiakastietojärjestelmien yhteensovittaminen, sekä sosiaalihuollon rakenteisen kirjaamisen käyttöönotto. Myös eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeessa ollaan opiskelijoitten työelämäsuhteissa toteutuvien graduprosessien välityksellä aktiivisesti mukana kehittämässä sosiaalityöhön sellaista teknologiaa, joka palvelee sosiaalityön tavoitteiden, tehtävien ja etiikan toteuttamista. Tavoitteena on sosiaalisesti ja eettisesti kestävän teknologian tutkimusperustainen kehittäminen.

Aiemmassa blogitekstissäni sivusin muutamien väitöstutkimusten tuottamaa tietoa teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja sosiaalityön näkökulmasta. Tässä tekstissä haluan nostaa esille sosiaalityön opiskelijoitten pro gradu -tutkielmissaan toteuttamaa, ilmiöön liittyvää tiedontuotantoa, jota löytyykin jo melko runsaasti Lapin Yliopiston sähköisestä opinnäytetietokannasta (Lauda). Käynnissä olevasta eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeestamme (2015–2017) ensimmäiset pro gradu -tutkielmat valmistuvat viimeistään ensi vuoden alkupuolella.

Pro gradu -tutkielmien tiedontuotannon tarkastelu kuvastaa myös teknologian muuttumista tiedon varastoinnista ja siirrosta (tietoyhteiskunta) teknologian monipuolisempaan hyödyntämiseen viestinnässä ja vuorovaikutuksessa (teknologiavälitteinen vuorovaikutusyhteiskunta). Sosiaalitieteellisten käsitteitten näkökulmasta näissä, sosiaalityössä sovellettavaa teknologiaa tarkastelevissa pro gradu –tutkielmissa, oli yleisimmin käsitelty asiakasosallisuutta ja asiakaslähtöisyyttä sekä sosiaalista tukea, vuorovaikutusta ja toimijuutta.

Sosiaalityön tekeminen, asiantuntijuus ja vuorovaikutus teknologisoituvassa yhteiskunnassa

Tarkastelemissani sosiaalityön pro gradu -tutkielmissa oli nostettu esille sellaisia kehittämistarpeita, jotka tulevat positiivisella tavalla realisoitumaan lähitulevaisuudessa, kun sosiaalihuollon tietojärjestelmien yhteensopivuus, käytettävyys, tiedonhallinta ja tiedonmuodostus on tarkoitus vihdoin ottaa haltuun. Tutkielmissa oli käsitelty muun muassa sosiaalityöntekijöitten teknologiaosaamista ja -asenteita. Teknologian tarjoamina mahdollisuuksina nähtiin työn tehostuminen ja monipuolisempi asiakaspalvelu, mutta haasteina sosiaalityöntekijöiden teknologiaosaamisen jakautuminen, teknologiakeskeinen kehittäminen sekä erilaisten asiakastarpeitten huomiotta jääminen. (Jormalainen 2005.) Asiakastietojärjestelmiin liittyen todettiin muun muassa, miten sosiaalityöntekijöiden tapa dokumentoida sähköiseen tietojärjestelmään on ollut yksilöllinen, mutta sisältää sellaisia yhteneväisiäkin piirteitä joiden perusteella järjestelmiä voitaisiin kehittää. Tutkielmissa myös todettiin tietojärjestelmien keskinäinen yhteensopimattomuus sosiaalityön asiakkaiden yhdenvertaisuuden, tiedonhallinnan ja siirron kannalta ongelmalliseksi, sekä tietojärjestelmien hyödyntäminen yleisesti ottaen vain vajaaksi. Teknologiavälitteistä sosiaalityötä sekä sosiaalityön teknologiaosaamista tulisikin tietoisesti kehittää. (Ohtonen 2011; Laitinen 2013; Hansen-Haug 2014.)

Vuorovaikutus ja vuorovaikutusosaaminen ovat sosiaalityön ytimessä. Tutkielmissa todettiin verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen olevan kyllä toisenlaista kuin perinteisessä sosiaalityön toimintaympäristössä, mutta asiakkaan olevan silti tasa-arvoinen, sekä sosiaalityön asiantuntijuuden säilyvän myös sähköisessä asioinnissa. Tunteiden kohtaamista ja käsittelyä pidettiin verkkoympäristössä haasteellisena. Verkossa tapahtuvan työskentelyn ajateltiin täydentävän perinteistä työskentelyä, mutta vaativan uudenlaista osaamista myös vuorovaikutuksen näkökulmasta. Teknologia mahdollistaa muun muassa ajasta ja paikasta riippumattomuuden ja matalan kynnyksen vuorovaikutukseen. Haasteita puolestaan tuottaa esimerkiksi huoleen reagoiminen sekä vuorovaikutuksen ja teknologian rajoitteet. Esimerkiksi sosiaalitoimen verkkoneuvontapalvelun todettiin olevan vuorovaikutuksellista, mutta pinnallisempaa kuin perinteisissä kohtaamisissa (Seppälä 2009; Ukkola 2012; Suhonen 2012). Katja Hautalan ja Heini Raasakan (2016) tuoreessa tutkielmassa tarkasteltiin nimenomaan videovälitteisesti toteutettua sosiaalialan työtä, vuorovaikutusta sekä sosiaalista tukea (http://esosiaalityo.blogspot.fi/2016/09/kuvapuhelinvalitteisestitoteutuvaa.html).

Asiakkuus ja osallisuus teknologisoituvassa sosiaalityössä

Käsitys sosiaalityön asiakkaasta on muuttunut objektista subjektiksi. Julkisten palvelujen digitalisaatioon liittyy visio siitä, että kansalaisille tarjotaan ensisijaisesti mahdollisuus hoitaa asioitaan itse sähköisesti. Esimerkiksi toimeentulotukiasiakkailla on todettu pääsääntöisesti olevan hyvät tietotekniikan käytön valmiudet ja heidän usein haluavan mahdollisuutta sähköiseen asiointiin (Väisänen 2008). Verkkoneuvonnan kontekstissa asiakkuuden on todettu olevan yksilöllistä ja asiakkaan subjektia korostavaa, sekä asiakkaiden usein itsekin ennakoivan elämäntilanteittensa muutoskohtia ja niihin sisältyviä riskejä juuri verkkoneuvontaan lähettämiensä kysymysten kautta (Neijonen 2010). Sosiaalityön asiakkaita ei siten voida lähtökohtaisesti kategorisoida teknologiaosattomiksi, vaan kansalaisiksi joilla on erilaisia teknologiasuhteita ja erilaisia mahdollisuuksia sekä tarpeita hyödyntää teknologiaa.

Tutkielmissa todettiin myös, ettei sosiaalityön asiakastyössä ole toistaiseksi ollut käytössä merkittävässä määrin sellaista teknologiaa, joka edistäisi asiakaslähtöisten palvelujen organisointia, toteutumista tai asiakkaan omaa osallistumista, vaikkakin informaatio- ja kommunikaatioteknologia sinänsä näyttäisi vaikuttavan asiakkaisiin sekä mahdollistavana että rajoittavana tekijänä. Esimerkiksi hyvin suunnitellut sosiaalityön nettisivut tukevat asiakkaan subjektiutta, mutta toistaiseksi sosiaalityön nettisivut eivät ole olleet rakenteeltaan kovin informatiivisia eivätkä selkeitä, lukuun ottamatta suurimpia kaupunkeja. Myös sähköisen asioinnin mahdollisuus on vasta lisääntymässä sosiaalityössä. (Pohto & Äijälä-Ojala 2008; Koskela & Salmela 2010.) 

Esimerkiksi digitaalinen portfolio oli todettu asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutussuhteessa asiakkaan osallisuutta tukevaksi työvälineeksi. (Kela & Pääkkönen 2015). Osallisuuden näkökulmasta tutkielmissa oli tarkasteltu myös muun muassa asiakastietojärjestelmään kirjattuja sosiaalityön suunnitelmia (Lätti& Tiiro 2012). Asiakkaan osallisuudessa ja näkyväksi tekemisessä todettiin dokumentoinnissa olevan parantamisen varaa, samoin tavoitteiden ja jatkotoimenpiteitten kirjaamisessa. (emt.). Osallisuutta oli analysoitu myös ikääntyneiden arjen näkökulmasta selvitettäessä kuvapuhelimen käytön vaikutuksia osallisuuteen (Aikio 2013). Kuvapuhelinteknologian mahdollisuuksina koettiin sen tuottama ilo ja ajankulu, aikataulujen suhteen joustava käyttö sekä yhteisöllisyyden mahdollistavuus. Haasteina puolestaan koettiin tekniset ongelmat ja käytön koettu sitovuus. (emt.; myös Aalto & Karhu 2016) Myös sosiaalisen median todettiin voivan vahvistaa ikääntyvien sosiaalista pääomaa sosiaalisten verkostojen ja osallisuuden näkökulmasta (Isokangas 2015).

Teknologiavälitteinen sosiaalinen tuki, toimijuus sekä verkkokeskustelut

Sosiaalisen tuen näkökulmasta verkkososiaalityön on todettu toimivan esimerkiksi nuorisososiaalityön muotona hyvin, mutta vaativan edelleen kehittämistä. Verkkososiaalityö voi olla ennaltaehkäisevää, emotionaalisesti ja informatiivisesti tukevaa sekä asiakkaitten ehdoilla toimivaa, mahdollistaen myös anonyymin asioinnin. Palvelu voi olla reaaliaikaista ja parantaa myös sosiaalityön kuvaa. Verkkososiaalityön haasteita ovat kuitenkin muun muassa resurssien vähäisyys ja palveluja tarvitsevien ihmisten tavoittaminen. (Alila & Koskenkangas 2011.) Luottamuksen, toimijuuden ja voimaantumisen näkökulmasta teknologia voi mahdollistaa yhä useammalle kansalaiselle pääsyn hyvinvointia ja osallisuutta edistäviin verkostoihin. Teknologiaa soveltava sosiaalityö ei voi korvata perinteistä vuorovaikutusta, mutta se voi madaltaa kynnystä avun hakemiseen. (Siekkinen 2013.)

Verkkokeskustelut voivat tarjota ikääntyneille uusia mahdollisuuksia sosiaalisten suhteitten muodostamiseen ja yhteisöllisyyden kokemiseen, sekä sosiaalisen tuen saamiseen (Moilanen 2011; Väntänen 2015). Sosiaalisen median käyttö, esimerkiksi blogikirjoittaminen, voi tarjota mahdollisuuksia vertaistukeen kannustamisen, lohduttamisen ja iloitsemisen muodoissa, vaikkakin sosiaalinen media voi tuottaa myös riippuvuutta, verkkovertaisten ”katoamisia” sekä negatiivista kommentointia (Partanen 2012; ks. myös Posio 2016). Viime aikoina myös pelillistämisen mahdollisuuksia on pohdittu sosiaalityön työvälineenä esimerkiksi lasten ja nuorten parissa työskenneltäessä. Ossi-Matti Laaksamo (2014) totesi verkkoroolipelaamista ja sosialisaatiota käsittelevässä tutkielmassaan, että pelaamisen välityksellä voidaan muodostaa ja ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä kehittää ryhmätyötaitoja, mutta yleinen vallalla oleva pelivastainen diskurssi estää pelillistämisen mahdollisuuksien näkemistä.

Vielä ehdimme vaikuttamaan sosiaalityössä sovellettavaan teknologiaan

Kansalaiset käyttävät arjessaan teknologiaa muun muassa sen ajattomuuden ja paikattomuuden, nopeuden ja helppouden vuoksi. Sosiaalityön asiakastyön tulisi toimia lähellä kansalaisten arkea.  Sähköiset palvelut voivat paikoittain myös helpottaa sosiaalityön tekemistä ja mahdollistaa sitä jopa reaaliaikaisesti ajasta ja paikasta riippumatta, mikä joustavuus voi vahvistaa myös asiakkaitten toimijuuksia.

Tarvitaan lisää tutkimusta erilaisista teknologian soveltamisen mahdollisuuksista sosiaalityössä. Millaisiin tehtäviin ja tilanteisiin sosiaalityön prosesseissa ja miten käytettynä esimerkiksi videoneuvottelu sopii ja mihin ei? Millaisissa tilanteissa mobiilisovellukset voisivat tuoda lisäarvoa sosiaalityön asiakkaille, työntekijöille, palvelujärjestelmälle tai yhteiskunnalle? Millaisia tietojärjestelmiä sosiaalityö tarvitsee toteuttaakseen tavoitteitaan, tehtäviään ja etiikkaansa? Kaikki sosiaalityön asiakkaat eivät koe saavansa ääntään esille sosiaalityön virallisissa prosesseissa ja osa asiakkaista puhuu sosiaalisessa mediassa sosiaalityöstä jopa vihollisenaan. Tämänkin vuoksi olisi paikallaan, että sosiaalityö käyttäisi teknologiaa enemmän myös positiivisen ja avoimemman julkisuuskuvan rakentamiseen. Teknologia tarjoaa paljon mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja myös rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Sosiaalisesti ja eettisesti kestävän teknologian tutkimusperustaiseen kehittämiseen tarvitaan mukaan sosiaalityön ammattilaisia ja asiakkaita. Sosiaalityön opiskelijat voivat tulla aktiivisesti mukaan jo opiskeluvaiheessa. Pro gradu -tutkielmat tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden osallistua tähän tärkeään keskusteluun. Koska teknologiavälitteinen sosiaalityö on suhteellisen nuori ilmiö, ja sekä käytännön kokeiluja että ilmiötä koskevaa tutkimusta on vasta melko vähän, sosiaalityön opinnäytteet ovat erityisen merkityksellisiä tiedontuotannon näkökulmasta.

Mari Kivistö
yliopistonlehtori (ma), Lapin Yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus -hanke

Lähteet:

Aalto Lea & Karhu Hannele 2016: Ikkuna maailmaan: ikääntyneiden kuvapuhelinpalvelut kotona asumisen tukena. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201603081053

Aikio Anniina 2013: ”Se on hauska, etelänihmisiäki tullee tutuksi siinä” – kuvapuhelimen vaikutukset ikääntyneen arkeen ja kokemukseen osallisuudesta. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201305211146

Alila Salla & Koskenkangas Nina 2011: Verkkososiaalityö nuorisososiaalityön toimintamuotona. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201110141188

Isokangas Paula 2015: Kolmasikäläisten kokemuksia yhteisöllisestä mediasta ja sen vaikutuksista sosiaaliseen pääomaan. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/62057

Jormalainen Liisa 2005: Sosiaalityöntekijät ja teknologia. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011291084

Hansen-Haug Hannele 2014: Asiakastyön dokumentointi vastaanottokeskuksissa. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201410171454

Hautala Katja & Raasakka Heini 2016: Kuvapuhelin välineenä sosiaalialan työssä. Visioverkko -hankkeen työntekijöiden kokemuksia kuvapuhelinvälitteisestä sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201610131335

Kela Tuula & Pääkkönen Tarja 2015: Asiakkaan osallisuutta tukeva työväline: kokemuksia digitaalisen portfolion käytöstä. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61890 

Koskela Merja & Salmela Mervi 2010: Lastensuojelun www-sivujen informatiivisuus asiakkaan osallisuuden ja asiakkuuden näkökulmasta. Lapin yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61404

Laaksamo Ossi-Matti 2014: Verkkoroolipelaaminen ja sosialisaatio: World of Warcraft –pelit osakulttuurisena toimintana sosialisaation näkökulmasta. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406161272

Laitinen, Tiina 2013: Asiakastyön dokumentointi sosiaalityössä: lastensuojelun asiakkaat ja asiakkuudet asiakasasiakirjoissa. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201311201333

Lätti Maarit & Tiiro Marjo 2012: Dokumentointi kuntouttavassa sosiaalityössä. Lapin yliopisto.  Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201203231060

Moilanen Minna 2011: Ikääntyvien virtuaalinen osallistuminen: keskustelupalsta sosiaalisten suhteiden muodostamisessa. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201303151049

Neijonen Marianne 2009: Verkkoneuvonnan yksilöllinen asiakkuus muuttuvissa elämäntilanteissa. Lapin yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61407

Ohtonen Vuokko 2011: e-Asiantuntijuus sosiaalipalveluiden verkkoneuvonnassa.  Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen julkaisusarja 34. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61417

Partanen Anni 2012: Valo pimeydessä: nettivertaistuen merkitys tahattomasti lapsettomille naisille. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201204031067

Pohto Maija-Liisa & Äijälä-Ojala Auli 2008: Sosiaalityö ja informaatioteknologia. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61397

Posio Pauliina 2016: Sosiaalista tukea? Verkkoympäristöt pienten lasten äitien tukena. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201606021179

Seppälä Sanna 2009: Verkkoneuvonnan asiakasprosessi – sosiaalityöntekijöiden kokemuksia verkkoneuvonnasta sosiaalityössä. Lapin yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61390

Siekkinen Tiina 2013: Informaatioteknologian käyttö sosiaalityön asiakassuhteissa. Lapin yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61505

Suhonen Päivi 2012: Vuorovaikutus sosiaalitoimen verkkoneuvontapalvelussa. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61440

Ukkola Sari 2012: Virtuaalinen vuorovaikutus verkkonuorisotyössä. Lapin yliopisto. Rovaniemi. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201203081044

Väisänen Johanna 2008: Kaikkien yhteinen tietotekniikka: tutkimus toimeentulotuen hakijan suhteesta sähköiseen asiointiin. Lapin Yliopisto. Rovaniemi. https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61396

Väntänen Jaana 2015: "Se tuo piristystä tämä homma": kotona asuvien ikääntyneiden kokemuksia teknologiavälitteisestä sosiaalisesta tuesta Juttutuvassa. http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201512111386