Digitalisoituva sosiaalityö – näkökulmia työhyvinvointiin

 

Teknologisen kehityksen muutos Suomessa on tapahtunut muutamassa vuosikymmenessä. Tieto- ja viestintätekniset välineet olivat 1990-luvun puolivälissä vasta uutuuksia. Ne eivät olleet itsestäänselvyyksiä, vaan niiden käyttöön ottaminen vaati monenlaista osaamista ja aloitteellisuutta. Tietoverkkoja käytti tuolloin laskutavasta riippuen arviolta viidestä kymmeneen prosenttia suomalaisista [1]. Muutos määrissä ja tavoissa käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa on huima. Vuonna 2016 suomalaisista 88 prosenttia käytti internetiä. Internetin kautta hoidettiin asioita, viestittiin, haettiin tietoa ja seurattiin eri medioita. Viranomaisten ja julkisten palvelujen sivuilta etsi tietoa 72 prosenttia suomalaisista [2].

 

Manuel Castellsin [3] mukaan informaatioteknologista mullistusta voi verrata historialliselta merkitykseltään 1700-luvun teolliseen vallankumoukseen. Tuolloin muutos oli hidasta, kun taas informaatioteknologian leviäminen on tapahtunut huomattavasti nopeammin ja maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Sue Watlingin [4] mukaan muutokselle on tunnusomaista, että teknologiset keksinnöt vanhenevat melkeinpä sitä mukaa kuin niistä tulee jokapäiväistä todellisuutta. Muutokset koskevat myös sosiaalityötä. Monen sosiaalityöntekijän työura on alkanut silloin, kun puheluja soiteltiin lankapuhelimella, ja asiakkaita palveltiin joko toimistolla tai kotikäynnillä. Nykyisin on mahdollista olla yhteydessä asiakkaiden kanssa verkossa ja vaihtaa viestejä sähköpostitse tai älypuhelimen kautta [5].

 

Millaisia sosiaalialan työntekijöiden kokemukset ovat osallisuudesta sähköisten työvälineiden kehittämiseen ja kuinka heidän osallisuuttaan siinä voitaisiin tukea? Tällainen pohdinta mielessäni haastattelin pro gradu -tutkielmaani kunnallisessa sosiaalityössä työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä ja ohjaajia, joilla oli kokemusta sähköisten työvälineiden käytöstä ja osalla myös niiden kehittämisestä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esiin työntekijöiden kokemuksia osallisuudesta sekä löytää uusia näkökulmia sähköisten työvälineiden kehittämisen ja työhyvinvoinnin vahvistamiseen.

 

Työntekijöiden osallisuus sähköisten välineiden kehittämisessä on myös työhyvinvointiin liittyvä kysymys

 

Perustyötä tehdessään haastateltavat kertoivat kokeneensa muutosten tulevan työntekijöille ylhäältäpäin. Tällöin osallisuuden kokemus jäi vähäiseksi. Osallisuus-syrjäytyminen ulottuvuudella sen voi nähdä tarkoittavan sitä, ettei osallisuus toteudu [6]. Kehittämisessä mukana olevat työntekijät kokivat osallisuuden mahdollisuudeksi vaikuttaa ja myös kehittää yhdessä. Osallisuuden voi tällöin nähdä valtaisuutena ja toimijuutena ilmenevänä toiminnallisena osallisuutena sekä yhteisöllisenä osallisuutena, joka liittyy yhteisöihin kuulumiseen ja jäsenyyteen. Työhyvinvointia ajatellen voi olettaa, että osallisuuden lisääntyessä ihmisen hyvinvointi lisääntyy [6]. Työyhteisöllisillä voimavaroilla on myös tärkeä rooli subjektiivisessa työhyvinvoinnissa sosiaalityössä, koska ne vaikuttavat työhyvinvoinnin kokemuksiin myönteisesti [7].

 

Sähköisten työvälineiden kehittämisessä sosiaalityön tuntemus koettiin tärkeäksi lähtökohdaksi. Kehittämisessä mukana olevat kertoivat, että on oleellista löytää toimintatapoja, jotka sopivat sosiaalityön käytänteisiin ja sisältöihin. Kun kehittämisen koetaan nivoutuvan työn arkeen, mahdollisuus kehittämisen onnistumiseen lisääntyy [8]. Haastateltavat kokivat, että niin perustyössä kuin kehittämisessä täytyisi löytyä aikaa tehdä työtä sosiaalityön tavoitteiden mukaisesti. Sosiaalialan ammattilaisten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että työtä on mahdollista tehdä ammattieettisesti. Kuten perinteinen kasvokkain tehtävä työ, myös erilaisissa verkkoympäristöissä työskentely vaatii eettistä pohdintaa. Siinä työyhteisölliset voimavarat voisivat tukea työntekijöiden mahdollisuuksia toimia arjessa työn ammattieettisten ohjeiden mukaisesti [7].

 

Kaikkien haastateltavien kokemuksissa tuli esiin asiakkaiden osallisuus. Haastateltavien mukaan asiakkaan etu ja tarpeet ovat kehittämisen lähtökohtana, ja oman työn kehittäminen liittyi asiakastyön sujuvoittamiseen. Asiakkaan osallisuus näkyy vahvana nykyisessä sosiaalihuoltolaissa [9]. Asiakkaille sähköinen asiointi voi olla väylä, jonka avulla hän vaikkapa tavoittaa työntekijän helpommin. Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta verkon kautta voi tuoda esiin tietoa erilaisista sosiaalisista kysymyksistä. Internet voi näin tukea vaikuttamistyötä. Kasvokkaista työtä tai puhelinpalvelua tulisi kuitenkin olla tarjolla verkossa tapahtuvan työn rinnalla asiakkaiden tarpeiden mukaisesti [10].

 

Osallisuuden tukemisessa olisi hyödyllistä olla tietoinen työntekijöiden positiivisista voimavaroista, joiksi haastateltavien kertomat kokemukset sosiaalityön tuntemuksesta, halusta tehdä parhaansa työssä ja kehittämisessä, kiinnostuksesta kehittämiseen, kokemuksesta kehittämisestä ja sosiaalityön kokemisesta kehittämismyönteiseksi alustaksi tulkitsen.

 

Sosiaalityön sähköisten palveluiden kehittäminen ei vaadi sosiaalityön ammattihenkilöiltä erityisen syvää informaatioteknologista osaamista, tärkeämpää on tuntea sosiaalityötä ja asiakkuuksia

 

Sähköisten työvälineiden kehittämisessä mukana olevat haastateltavat kertoivat kokemuksenaan, ettei kehittäminen vaadi erityisen syvää informaatioteknologista osaamista, vaan tärkeämpää on tuntea sosiaalityötä ja asiakkuuksia. Sosiaalialan työolojen kehittämistä voisi tarkastella myös tiedontuotannossa ja ohjauksessa toimivien rakenteiden näkökulmasta, jolloin olisi mahdollista arvioida työmenetelmien toimivuutta, omaa työtä ja toiminnan edellytyksiä ja edistää työn mielekkyyden ja hallittavuuden kokemusta. Työn kehittämisen tulisikin määrittyä yhteiseksi vastuuksi, jossa lähtökohtana olisi dialogi asiakkaiden, työntekijöiden, esimiesten sekä poliittisten päättäjien kesken [11].

 

Osa haastateltavista koki sähköisten työvälineiden kehittämisessä olevan myös uhkia. Useilla asiakaskanavilla työskentelyn ajateltiin voivan lisätä painetta työssä.  Uusien sähköisten palvelujen käyttöönotossa tarvitaankin pitkäjännitteisyyttä ja myös riittävää opastusta [12]. Sosiaalityössä sähköisten työvälineiden lisääntyminen tuonee mukanaan tarpeen selvittää työhyvinvointia informaatioergonomian avulla. Informaatioylikuorma voi lisätä kokemusta stressistä ja heikentää työhyvinvointia. Työntekijälle voi tulla niin sanotun teknostressin oireita. Informaatioergonomialla pyritään saamaan informaatiokuorma säilymään hallittavana. Tarkoituksena on edistää työhyvinvointia ja työn tuloksellisuutta kehittämällä työpaikalle informaatioteknologiaan liittyen yhteisiä pelisääntöjä [13].

 

Koulutuksen tarvetta voisi pohtia perinteiseen sosiaalityön asiantuntijuuteen liittyvien niin sanottujen e-osaamisalueiden mukaan. Verkossa työskennellessään tarvitaan osaamista verkkovuorovaikutuksesta. On hyödyllistä tietää etiikasta internetissä ja teknologiasta menetelmänä ja välineenä. Myös valmiuksia verkkotyöskentelyyn ja teknologiaperusteisten muutosten huomiointiin sosiaalisissa suhteissa tarvitaan. Työntekijän motivaatio, varautuminen teknologian avulla työskentelyyn sekä valmius käyttää järjestelmiä ovat tärkeitä. Tutkimuksellinen e-osaaminen tarkoittaa valmiuksia tarkastella teknologiaa hyödyntäviä toimintoja monitieteellisesti ja hyödyntää teknologian tuomia mahdollisuuksia tutkivan ammattikäytännön osana. Innovatiivinen e-osaaminen auttaisi muun muassa hyödyntämään teknologiaa uusien käytänteiden luomisessa, teknologian käyttämisessä työkaluna ja verkkoympäristössä asiakkaan kohtaamisessa [14].

 

Digitalisaatio tarkoittaa sosiaalityön näkökulmasta laajempaa muutosta kuin vain palveluiden sähköistämistä

 

Tulevaisuuden haasteena on kartoittaa, millaista e-osaamista työntekijät kokevat tarvitsevansa työtehtävien hoitoon digitalisoituvassa työympäristössä. Digitalisaatio tarkoittaa laajempaa muutosta kuin vain palveluiden sähköistämistä. Yhden kohdan digitalisoituminen tarkoittaa koko laajan verkoston muuttumista ympärillä. Digitaalisia palveluja kehitettäessä tärkeää olisi pyrkiä ymmärtämään syvällisesti asiakkaita ja uusia tietotekniikan mahdollisuuksia. Tällainen työ edellyttää yhteistyötä yli perinteisten rajojen [15]. Sosiaalityötä ajatellen vuoropuhelun areenoita eri ammattialojen, kuten sosiaalityön ja tietotekniikan ammattilaisten, kesken tarvitaan sähköisten työvälineiden kehittämisessä, mitä eräs haastateltava ehdottikin. Samalla työntekijän osallisuuden kokemus kehittämiseen liittyen voisi lisääntyä.

Vaikka teknologian muutos on ollut huimaa, ihmisillä on suhteellisen pysyvä tapa rakentaa käsityksiään teknologioista ja arvottaa teknologiaa. Noora Talsin [16] mukaan ihmisen teknologiasuhde, häntä ohjaava tapa orientoitua teknologiaan, sen käyttämiseen ja muutoksiin, vaikuttaa suhteellisen pysyvältä ja vakiintuneelta. Vaikuttaa siltä, ettei teknologiasuhde muutu, vaikka uudet teknologiat toisivat runsaasti uusia mahdollisuuksia. Ne voivat jäädä käyttämättä, jos ne eivät palvele perimmäistä suhtautumista teknologiaan, esimerkiksi ajatusta hyötykäytöstä. Toisaalta teknologinen imperatiivi paineena käyttää teknologiaa voi ohjailla ihmistä normatiiviseen tapaan elää, kuluttaa ja toimia teknologisoituvassa maailmassa. Tämä ohjaavuus paljastuu, kun ihminen ei jostain syystä voi tai ei halua käyttää teknologioita, jotka on määritelty keskeiseksi. Tässä on toisaalta ihmisen toivo: on mahdollisuus määrittää suhtautumista teknologiaan omien arvojen mukaisesti. Sosiaalityössä sähköisten työvälineiden kehittämisessä se voisi näkyä vahvana sosiaalisen puolesta puhumisena, asiakkaan osallisuuden tukemisena ja mahdollisuutena tehdä työtä ammattieettisesti.

 

Anne Kellokumpu

Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus

 

 

Lähteet:

 

[1] Nurmela, Juha & Kohvakka, Rauli 2017: Kotitaloudet digitalouksiksi. Teoksessa Lehti, Matti & Rossi, Matti 2017: Digitaalinen Suomi. docplayer.fi/16154633-Kotitaloudet-digikotitalouksiksi html. Viitattu 22.9.2017.

 

[2] Tilastokeskus 2016:Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2016.

https://www.stat.fi/til/sutivi/2016/sutivi_2016_2016-12-09_fi.pdf. Viitattu 22.9.2017.

 

[3] Castells, Manuel 2000: The Rise of Network Society. Second Edition. Blackwell

Publishing.

 

[4] Watling, Sue & Rogers, Jim 2012: Social Work in a Digital Society. Sage Publication.

 

[5] Reamer Frederic G. 2013: Social Work in a Digital Age: Ethical and Risk Management Challenges. Social Work VOLUME 58/ https://pdfs.semanticscholar.org/f192/380e99c91d72ac52fd76670d4ceefc0853a7. pdf. Viitattu 22.9.2017.

 

[6] Raivio, Helka & Karjalainen, Jarno 2013: Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut

ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Teoksessa Taina Era (toim.) Osallisuus – oikeutta vai pakkoa, 12–17. Era T. (Ed)., (2013). Osallisuus - oikeutta vai pakkoa?. , In: Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156/2013, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. URN:ISBN:978-951-830-280-6. Viitattu 22.9.2017.

 

[7] Mänttäri-van der Kuip, Maija 2015b: Sosiaalityöntekijöiden työyhteisölliset voimavarat subjektiivisen työhyvinvoinnin selittäjinä kunnallisessa sosiaalihuollossa. Työelämän tutkimus – Arbetslivsforskning 13 (1) – 2015.

 

[8] Heinonen, Hanna 2007: Kohti syvempää ymmärrystä sosiaalityössä. Tutkiva ja arvioiva työote sosiaalityöntekijöiden jäsentämänä. SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 16.  www.sosnet.fi/loader.aspx?id=ca0840f2-fdf4-4bd2-910e-2298a3af21c4. Viitattu 22.9.2017.

[9] Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301.

http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301

 

[10] Talentia 2017b: Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet. Punamusta Oy.

 

[11] Yliruka, Laura & Koivisto, Juha & Karvinen-Niinikoski, Synnöve (toim.) 2009:

Sosiaalialan työolojen hyvä kehittäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:6. Verkkojulkaisu. https://www.julkari.fi/handle/10024/112301.

 

[12] Heikkonen, Hanna & Ylönen, Katri 2010: Verkkopalveluiden hyödyntäminen

sosiaalialan työssä. Teoksessa Anneli Pohjola & Aino Kääriäinen & Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) 2010: Sosiaalityö, tieto ja teknologia. WS Bookwell Oy. Juva, 128.

 

[13]. Manka, Marja-Liisa & Manka, Marjut 2016:Työhyvinvointi. Balto print. Liettua.

 

[14] Kilpeläinen, Arja & Sankala, Jukka 2010: e-Osaaminen sosiaalityön asiantuntijuutta rakentamassa. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Väyrynen, Sanna 2012: Sosiaalityön vaikuttavuus. Tampere: Juvenes Print, 285.

 

[15] Liikenne- ja viestintäministeriö 2017: Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut

esteettömiksi.Toimenpideohjelma 2017–2021. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79917/LVM_08_17_Liikenteen_ja_viestinnan_digitaaliset.pdf?sequence=1.

 

[16] Talsi, Noora 2014: Kodin koneet. Teknologioiden kotouttaminen, käyttö ja vastustus. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1376-0/urn_isbn_978-952-61-1376-0.pdf.